Viisivuotinen Sivukonttori-hanke on vienyt framelaisia kohtaamaan paikallisia nykytaidetoimijoita ja taiteilijoita eri puolille Suomea. Vuoden lopussa hanke tulee toistaiseksi päätökseensä. Mitä konttorireissut ovat opettaneet, ja miten valtakunnallisuutta toteutetaan toiminnassa jatkossa, pohtii viestintäpäällikkö Rosa Kuosmanen Framen blogissa.
Sivukonttorit saivat alkunsa tunnistetusta tarpeesta ulottaa Framen toimintaa myös fyysisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, ja luoda vahvat verkostot nykytaiteen välittäjäorganisaatioihin eri kaupungeissa. Vierailujen aikana olemme tavanneet paikallisia taide- ja kulttuuritoimijoita heidän omissa tiloissaan: taiteilijoita, kuvataideyhteisöjä, gallerioita, kuntapäättäjiä ja taidemuseoita. Taiteilijoille on tehty Framen toimintaa tutuksi ja tarjottu apuraha- ja portfolioneuvontaa matalalla kynnyksellä. Kohtaamiset ovat avartaneet eri näkökulmia niin nykytaidekentän kehittämiseen, kansainvälisyyteen kuin alueellisiin kysymyksiin.
Vaikka valtakunnallisuus on läsnä Framen toiminnassa monin eri tavoin, sivukonttorit ovat tarjonneet hyvän kehikon laajaan kuvataidekenttäämme tutustumiselle ja pitänyt meidät liikkeessä myös Suomen rajojen sisäpuolella.
Ensimmäinen sivukonttori järjestettiin keväällä 2017 Tampereella, jonka jälkeen framelaiset ovat vierailleet Rovaniemellä, Kuopiossa, Tampereella, Oulussa, Joensuussa, Ahvenanmaalla, Turussa, Lahdessa, Porissa, Jyväskylässä sekä viime viikolla Seinäjoella ja Vaasassa. Turneen aikana olemme tavanneet 12 kaupungissa yhteensä 85 toimijaa ja yli 170 taiteilijaa.
Verkostoitumisen lisäksi sivukonttorit ovat tarjonneet tärkeän mahdollisuuden tutustua konkreettisiin esimerkkeihin siitä, millaisissa olosuhteissa ja millaisin edellytyksin kuvataidetta tehdään ja esitetään eri puolilla maata. Kaupunkien työhuonetilanne, kunnan tuki taidetoimijoille, aluetaidemuseoiden toimintatavat, paikallispolitiikka ja muut alueelliset piirteet muodostavat ne monet todellisuudet, joissa taiteen ammattilaiset eri puolilla maata toimivat.
Ennen kaikkea olemme päässeet näkemään omin silmin, miten laaja ja aktiivinen kuvataiteen toimijaverkosto Suomesta löytyy. Kuvataiteella on valtavasti yleisöä ja hienoja tekijöitä.
Tämän vuoden jälkeen sivukonttorit jäävät toistaiseksi tauolle. Jatkossa pohdimme uusin tavoin, miten ulottaa toimintaa ja kansainvälisiä verkostoja eri puolille maata. Avauksia tätä kohti on jo tehty Framen ohjelmatoiminnassa. Tänä vuonna Helsinki International Curatorial Programme -kuraattoriresidenssi on toteutettu yhteistyössä Seinäjoen taidehallin kanssa. Turkulaisen Titanik-gallerian ja kuopiolaisen ANTI-festivaalin kanssa on toteutettu nykytaiteen asiantuntijavierailuita. Kuvataiteen yhteisöjen kehittämiseen ja niiden rahoituksen vahvistamiseen tähtäävissä etätapaamisissa kokoonnutaan säännöllisesti yhteen yli 50 kuvataidetoimijan kanssa jakamaan kokemuksia, vinkkejä ja vertaistukea.
Etätapaamiset ovat lyhentäneet välimatkoja ja syventäneet verkostoja moneen suuntaan, mutta niillä ei kuitenkaan voi täysin korvata tutustumista tai varsinkaan vierailuja taidekohteissa ja toimitiloissa. Kasvokkain tapaaminen on alentanut kynnystä myös myöhempään yhteydenpitoon.
Kuvataidekenttämme vahvuus ja hienous on sen saavutettavuus ja ulottuminen lähes joka puolelle maata. Siksi myös yhteistyökumppanuuksia on tärkeää rakentaa laajasti. Valtakunnallisen nykytaidekentän vahvistaminen on päätavoitteemme myös kuvataiteen eduskuntavaalikampanjassa. Sen vuoksi täytyy tehdä myös kenttätyötä – nähdä omin silmin.
– Rosa Kuosmanen
Kirjoittaja on Framen viestintäpäällikkö.
Kuva: Viimeisellä Sivukonttori-matkalla Frame vieraili muun muassa Seinäjoen Taidehallissa. Esillä Ida Sofia Flemingin ja Vesa Rahikaisen näyttely Välitila. Kuva: Rosa Kuosmanen.
Tässä blogissa Framen työntekijät ja kirjoittajavieraat avaavat työtään taiteen parissa ja käsittelevät nykytaiteeseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Tämä blogipostaus on julkaistu suomeksi.