Sorbus-taiteilijakollektiivi osallistui Manifesta 11 -biennaaliin Fucked Up in a Bad Way -näyttelyn tematiikkaan pohjautuvalla performanssilla. SIC:issä kesäkuussa esillä ollut teos oli sen jälkeen esillä Berliinissä ja KASKL-taidetilassa ja jatkoi sieltä Jupiter Woodsiin Lontooseen. Haastattelimme Sorbusta heidän omaehtoisesta kansainvälisestä toiminnastaan sekä näyttelyvaihdosta kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa.
Osallistuitte syyskuussa 2016 Manifesta 11 -biennaaliin performanssilla, minkä jälkeen SIC:issä kesäkuussa nähty näyttely jatkoi Berliiniin ja Lontooseen. Miten tapahtumien sarja sujui ja millaista vastaanotto on ollut?
Viime vuonna SIC-galleria kutsui meidät pitämään näyttelyn. Olimme juuri alkaneet tehdä teoksia taiteilijakollektiivina ja SICissä jatkoimme sillä tiellä. Näyttelyn pääteoksena toimi videoteos Fucked Up in a Bad Way, joka käsittelee muun muassa punkin kuolemaa ja sitä miten kaupallinen kulttuuri omii vaihtoehto- ja vastakulttuurien ilmauksia käyttöönsä. Autofiktiivisessa teoksessa Sorbus-kollektiivi esittää startup-työryhmää, joka löytää punkin potentiaalin, mutta ei tunnu tietävän onko pelastamassa maailmaa vai tekemässä rahaa.
Fucked Up in a Bad Wayn tiimoilta teimme myöhemmin näyttelymme KASKL-taidetilaan Berliinissä ja Jupiter Woodsiin Lontoossa. Saimme kutsun myös Zürichissä järjestetyn Manifesta 11 -biennaalin performanssiohjelmaan, jossa toteutimme esitystapahtuman pohjautuen teoksen tematiikkaan.
Verrattuna omaehtoisesti työryhmien pyörittämiin Jupiter Woodsiin ja KASKL:iin Manifesta-biennaalista jäi kalseahko maku. Kun saavuimme paikalle Zürichiin, ilmassa leijuva burnoutin katku kirveli limakalvoja: meidät tapahtumaan kutsunut tuottaja oli irtisanoutunut tehtävästään ja hänen seuraajansakin vaikutti jo olevan valmista nyhtökauraa. Tapaamamme tapahtuman järjestäjät olivat ylityöllistettyjä ja alibudjetoituja, ja siitä meille kovin pahoillaan. Sähläyksen ja peruuntumisien vuoksi jouduimme kahdessa päivässä tekemään kokonaan uuden teoksen. Tekstipohjaisessa performanssissa käytimme materiaalina koko Manifesta-kokemustamme. Teoksellamme tuntui olevan jonkinlainen terapiavaikutus ainakin biennaalin henkilökuntaan.
Miten yhteistyö Jupiter Woods -kuraattorikollektiivin kanssa sai alkunsa?
Yhteytemme Jupiter Woodsiin syntyi Helsingissä Sorbuksellakin vierailleen kuraattori Attilia Fattori Franchinin kautta. Kiinnostuimme toistemme tiloista ja toiminnasta aloimme ideoida näyttelyvaihtoa. Näyttelyvaihdon ensimmäinen osuus tapahtui viime huhtikuussa, kun Jupiter Woods kuratoi Sorbukseen Resident/Longshore Drift -näyttelyn. Näyttely koostui Jupiter Woodsissa esillä olleilta taiteilijoilta tilatuista teoksista ja esityksistä.
Mikä merkitys kansainvälisillä näyttelyvaihdoilla on toiminnallenne?
On hyödyllistä tutustua samankaltaisiin toimijoihin, jotka operoivat erilaisissa toimintakulttuureissa. Taidetilana ja taiteilijakollektiivina toimimme myös kahdessa roolissa, mikä tarjoaa meille kaksi näkökulmaa kansainväliseen taidekenttään. Näyttelyvaihto ja yhteistyö, tapahtui se sitten valtion rajojen sisällä tai niiden yli, laajentavat Sorbuksen perspektiiviä ja toimintamahdollisuuksia. Toivon mukaan sillä on rikastava vaikutus myös Helsingin tai Suomen taidekenttään laajemminkin.
Miten olette luoneet ja ylläpitäneet kansainvälisiä verkostoja? Ovatko esimerkiksi residenssit tai opiskelu ulkomailla auttaneet verkostoitumisessa ja kansainvälistymisessä?
Verkostomme ovat kaiken kaikkiaan syntyneet orgaanisesti ammatillisten ja vähemmän ammatillisten sosiaalisten suhteiden kautta – joku kiinnostuu jostain, joku mainitsee jonkun. Yhteyksiä syntyy myös Sorbuksen näyttelyohjelman herättämän kiinnostuksen myötä, myös netin ja sosiaalisen median välityksellä. Kansainvälisyys ei kuitenkaan ole meille itseisarvo, pikemmin kyse on kiinnostuksesta muihin toimijoihin ylipäänsä.
Mitä neuvoja antaisit kansainvälistä uraa aloitteleville taiteilijoille tai taiteilijakollektiiveille? Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon kansainvälisiä hankkeita suunnitellessa?
Yhteistyötä suunnitellessa on hyvä miettiä minkälaisen tahon kanssa yhteistyö natsaisi mahdollisimman monella tasolla. Projekteille kannattaa varata riittävästi aikaa ja varautua myös yllätyksiin.
Onko teille muita kansainvälisiä yhteistöitä luvassa?
Sorbuksen tulevan näyttelyvuoden avaa yhdysvaltalainen Leah Beeferman, joka vierailee Suomessa viiden kuukauden ajan Fulbright-stipendillä. Yhteistyötä on vireillä myös muun muassa Baltian maiden suuntaan.
Fucked Up in a Bad Way -videoteoksen traileri
Haastattelu: Anna Pöppönen