26/02/2016

Uutiset

Framen johtajan Raija Kolin vastine Laura Köönikälle

Laura Köönikkä tarkasteli kriittisesti Visuaalisen taiteen keskuksen Framen toimintaa blogikirjoituksessaan Mustekalassa 21.2.2016. Kirjoitus sisältää asiavirheitä, joita on syytä oikaista.

Laura Köönikkä kirjoittaa Framen toiminnasta reilun vuoden kestäneen johtajakauden perspektiivistä. Tässä vastineessa tuon keskusteluun pitemmän kaaren. Käsittelen ensin kolmea Köönikän tarkastelemaa asiaa: Framen jakamia apurahoja, asiantuntijavierasohjelmaa ja yhteistyötä alan toimijoiden kanssa. Lopuksi kuvaan Framen muuta kansainvälistä toimintaa viimeisen kolmen vuoden ajalta.


Apurahat

Laura Köönikkä kirjoittaa, että Framen jakamien apurahojen määrä on kutistunut viime vuosina merkittävästi. Hänen mainitsemissaan luvuissa on virheitä eikä hän myöskään näytä hahmottavan sitä tosiasiaa, että kun Framen avustusta leikattiin vuonna 2014 neljänneksellä, oli sillä merkittäviä seurauksia kaikkeen Framen toimintaan – myös jaettaviin apurahoihin.

Frame jakaa edeltäjänsä Näyttelyvaihtokeskus Framen tavoin opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää valtionavustusta apurahoina suomalaisen nykytaiteen kansainvälistämiseen. Apurahat ovat tehokas tapa tukea hyvin erilaisia nykytaideprojekteja ulkomailla, ja siksi ne ovat painoarvoltaan tärkeä osa Framen toimintaa.

Avaan alla valtionavustusten ja apurahojen suhdetta pitemmällä aikavälillä. Luvut on otettu Framen vuosikertomuksista. Ne eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä Näyttelyvaihtokeskus Framen apurahamyönnöissä ovat mukana myös apurahahakujen ulkopuolelta myönnetty rahoitus kansainvälisiin suurnäyttelyihin, joita Frame-säätiö on taas rahoittanut yleisavustuksestaan.


Näyttelyvaihtokeskus Framen saama valtionavustus ja jakamat apurahat, euroja. Suluissa apurahojen osuus valtionavustuksesta, prosenttia:

2007:           1 138 511 €                      Apurahoja jaettiin 227 244 € (20 %)
2008:           1 293 640 €                      Apurahoja jaettiin 400 287 € (31 %)
2009:           1 214 885 €                      Apurahoja jaettiin 219 000 € (18%)
2010:           1 240 555 €                      Apurahoja jaettiin 443 249 € (36%)
2011:           1 300 000 €                      Apurahoja jaettiin 440 951 € (34%)

Visuaalisen taiteen keskuksen Framen saama valtionavustus ja jakamat apurahat, euroja. Suluissa apurahojen osuus valtionavustuksesta, prosenttia:

2012:           1 280 000 €                      Apurahoja jaettiin 498 250 € (39%)
2013:           1 300 000 €                      Apurahoja jaettiin 400 000 € (31%)
2014:           1 000 000 €                      Apurahoja jaettiin 250 000 € (25%)
2015:           990 000 €                         Apurahoja jaettiin 260 000 € (26%)

 

Kun tarkastellaan Näyttelyvaihtokeskus Framen (vuoteen 2011 asti) ja Frame-säätiön (vuodesta 2012 lähtien) saamia valtionavustuksia ja jakamia apurahoja, nähdään että apurahojen osuus valtionavustuksesta on vaihdellut vuosittain. Merkittävin muutos pitkässä kaaressa on se, että Framen valtionavustusta leikattiin neljänneksellä vuonna 2014. Vuonna 2012 apurahoja pystyttiin jakamaan runsaasti, sillä säätiön toimintaa vasta käynnistettiin eikä vakituista ohjelmatoimintaa vielä ollut.

Venetsian taidebiennaalin näyttely järjestetään parittomina vuorovuosina, ja sillä on selvästi ollut vaikutuksia jaettavien apurahojen määrään. Tätä vaihtelua olemme pyrkineet Framessa vähentämään hakemalla biennaalinäyttelylle muuta rahoitusta.

Apurahoista todettakoon vielä, että valtaosa niistä eli 93 prosenttia myönnetään taiteilijoiden näyttelyihin ja julkaisuihin. Loput 7 prosenttia myönnetään asiantuntija- ja messuvierailuihin.

Merkittävin muutos apurahojen osalta viimeisen viiden vuoden aikana on se, että hakemusten määrä on noussut huomattavasti. Apurahahakemuksia tuli 340 vuonna 2011 (myöntöprosentti 55 %). Vuonna 2015 niitä tuli jo reilusti kaksinkertainen määrä eli 821 (myöntöprosentti 21 %).


Mihin apurahamyönnöt perustuvat?

Framen apurahatoiminta perustuu valtionsavustuslakiin ja Frame raportoi apurahatoimintansa vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Framen apurahojen myönnöt puolestaan perustuvat vertaisarviointiin. Framen apurahojen myöntökriteereitä on neljä, joista ensimmäinen ja tärkein on taiteellinen taso. Muita kriteereitä ovat kansainvälinen merkittävyys taiteilijalle, hankkeen toteuttamiskelpoisuus ja hankkeen rahoitus. Kriteerit ovat hyvin samankaltaiset kuin muissakin valtionavustusta apurahoina myöntävissä organisaatioissa.

Apurahatoimikunnan jäsenten kausi on enimmillään kolme vuotta. Framen apurahatoimikunnan jäsenet, apurahamyönnöt ja niihin liittyvät tilastot ovat julkisia ja luettavissa Framen verkkosivustolla www.frame-finland.fi.

 

Asiantuntijavieraat

Laura Köönikkä kirjoittaa, etteivät kansainväliset asiantuntijavieraat tapaa suomalaisia taiteilijoita yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tämä ei ole totta.

Vuosina 2013–2015 Frame isännöi yhteensä 135 asiantuntijavierasta (keskimäärin 45 vuodessa). Näistä vierailuista 83 tehtiin yhteistyössä alan organisaatioiden kanssa. Asiantuntijat tutustuivat yhteensä 545 taiteilijatapaamisessa 240 yksittäiseen taiteilijaan ja heidän työhönsä (keskimäärin 180 tapaamista ja 80 taiteilijaa vuodessa). Lisäksi he tapasivat vuosittain yli 50 nykytaiteen ammattilaista (kuraattoreita, museointendenttejä ja johtajia).

Näyttelyvaihtokeskus Framen vuosikertomuksesta 2011 käy ilmi, että Suomessa vieraili vuoden aikana 25 asiantuntijavierasta ja he tapasivat 85 taiteilijaa. Verrattuna vuoteen, jolloin Köönikkä itse toimi Framen johtajana, asiantuntijavieraiden sekä heidän tapaamiensa nykytaideammattilaisten määrät ovat kasvaneet nykyisessä Framessa huomattavasti.

Ulkomaisten asiantuntijavieraiden kutsuminen Suomeen oli keskeinen osa Näyttelyvaihtokeskus Framen toimintaa, ja on sitä edelleen nykyisessäkin Framessa. Asiantuntijavierailut ovat hyvin tehokas tapa kansainvälistää suomalaista nykytaidetta. Kun Frame vuoden 2014 lopussa teki kyselyn edellisen vuoden asiantuntijavieraille selvittääkseen vierailujen vaikutuksia, vastaukset osoittivat, että vierailut olivat jo vuoden sisällä johtaneet noin 40 yhteistyökutsuun suomalaistaiteilijoille. Suurin osa näistä oli erilaisia näyttelytilaisuuksia.

Asiantuntijavierailuiden anti on myös muuta kuin vain suoria, nopeasti nähtäviä, numeroissa laskettavia tuloksia eikä vierailuissa ole kyse vain yksisuuntaisesta suomalaisen nykytaiteen esittelystä. Vierailuiden merkitys on ennen kaikkea niiden kautta syntyvissä verkostoissa ja vuorovaikutuksessa, joka antaa uusia ajatuksia ja osaamista myös suomalaisille toimijoille.

Keitä sitten ovat taiteilijat, joita asiantuntijavieraat tapaavat tai joiden teoksiin he tutustuvat? Framella ei ole aihetta suosia yksittäisiä taiteilijoita, vaan vierailuohjelmien suunnittelua ohjaavat ennen kaikkea vieraiden omat suunnitelmat ja toiveet. Olemme ratkaisseet tasapuolisuuden haastetta järjestämällä vierailuja yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa, jolloin myös muut tahot osallistuvat ohjelmasuunnitteluun. Asiantuntijavieraat voivat myös hakea apurahaa Framelta ja tulla Suomeen itsenäisesti, jolloin Frame ei välttämättä vaikuta taiteilijavalintoihin lainkaan.

Vieraiden kanssa käydään taiteilijatapaamisten lisäksi museoissa ja gallerioissa, ja tällöin myös sattumalla on sormensa pelissä sen suhteen, keiden teoksia he näkevät.

 

Yhteistyö alan toimijoiden kanssa

Laura Köönikkä kysyy blogitekstissään, kuinka monta ”Miten kansainvälistymme?” -seminaaria tulee vielä järjestää, jotta Framen toiminta kirkastuu.

Kun vertaan Näyttelyvaihtokeskus Framen toimintakertomuksia ja nykyisen Frame-säätiön toimintakertomuksia kuluneilta kolmelta vuodelta, on selvää, että molempien toimijoiden näkemys nykytaiteen kansainvälistämisestä on yhtä kirkas ja hyvin samankaltainen. Toimintatavat ovat kuitenkin nykyisin monipuolisemmat kuin aikaisemmin.

Siitä esimerkki on tammikuussa Kiasma-teatterissa järjestämämme Verkostoista voimaa -päivä, johon Laura Köönikkää viittaa. Seminaarin tavoitteena oli paitsi julkistaa tuore, Cuporen kirjoittama selvitys suomalaisen nykytaiteen kansainvälistymisestä, myös hakea eväitä Framen strategiatyöhön sekä koko toimialan yhteiseen visiotyöhön, jonka tarve oli noussut esiin selvityksestä. Halusimme kysyä muiden toimijoiden näkemyksiä, sillä se on tapamme toimia. Kaikki toimintamme perustuu yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen alan toimijoiden kanssa. Uskomme, että tällä tavalla palvelemme parhaiten suomalaisia taiteilijoita kansainvälisissä asioissa.

Verkostoista voimaa -seminaari ei ollut Frame-säätiön ensimmäinen alan toimijoita yhteen kokoava ja alan parhaita käytäntöjä pohtiva tapahtuma. Frame on järjestänyt nykytaiteen alan sisäisiä tapahtumia ensimmäisestä toimintavuodestaan lähtien. Niitä ovat olleet esimerkiksi Framen järjestämät keskustelut (järjestetty yhteensä 21, osallistujia yhteensä yli 1 000 henkilöä), Venetsian biennaalin kuratointia ja paviljonkiratkaisuja koskeva asiantuntijatapaaminen, johon Laura Köönikkäkin osallistui (20 henkilöä), kansainvälistymisselvityksen ohjausryhmä (8 henkeä), ARCOMadrid-taidemessuihin liittyneet keskustelut ja koulutus, näyttelyt ja residenssit (40 taiteilijaa, 12 galleriaa) ja galleriavalmennus tammikuussa 2015 (valmennukseen osallistui 18 henkilöä, avoimiin osuuksiin 140 henkilöä).

Avoimuus tarkoittaa ennen kaikkea tätä: yhdessä tekemistä ja muiden toimijoiden tukemista. On vaikea nähdä, etteivät toimiala ja Frame hyötyisi siitä, että alati muuttuvassa maailmassamme yhdessä mietimme juuri tähän maailmanaikaan, poliittiseen tilanteeseen ja rahoitusuhkiin liittyviä ratkaisuja ja parhaita toimintamalleja.

Framen kuluneen kolmen vuoden toiminta on nojannut opetus- ja kulttuuriministeriön antamaan tehtävään, säätiön sääntöihin, Pink Eminencen vuonna 2012 tekemään selvitykseen alan toimijoiden toiveista ja odotuksista Framea kohtaan sekä hallituksen strategiaan vuosille 2012–2016. Nyt säätiön hallitus tekee Framelle toimintastrategiaa vuosille 2017–2020. Olisi huolestuttavaa, jos säätiön hallitus ei säännöllisin väliajoin tarkastelisi organisaation toimintaa ja sen vaikuttavuutta sekä tarkistaisi pitkän aikavälin strategiaa. Yhtä huolestuttavaa olisi, jos se tehtäisiin kuulematta sidosryhmiä.

 

Laajempi tehtävä

Framen tehtävä on annettu opetus- ja kulttuuriministeriöstä: toimimme suomalaisen nykytaiteen kansanvälistäjänä ja tiedotuskeskuksena. Edeltäjäänsä nähden nykyisen Framen toimintakenttä ja tehtävä ovat laajemmat: kansainvälistämisen lisäksi Framen tulee tuottaa, koota ja jakaa tietoa nykytaiteen toimialasta. Se on merkinnyt entistä vahvempaa panostusta esimerkiksi viestintään, vaikuttamiseen ja tilastointiin.

Viimeisen kolmen vuoden aikana olemme toteuttaneet tehtäväämme aktiivisesti ja laaja-alaisesti. Olemme luoneet toimivan ja läpinäkyvän sähköisen apurahajärjestelmän, jonka puitteissa apurahoja on jaettu yli 1,4 miljoonaa euroa. Olemme rakentaneet ympäri vuoden toimivan asiantuntijavierasohjelman, käynnistäneet HIAPin kanssa kuraattoriresidenssiohjelman sekä osallistuneet lukuisiin muihin yhteistyöresidensseihin. Vedämme keskusteluiden sarjaa sekä viestimme toiminnastamme ja suomalaisesta nykytaiteesta verkossa, uutiskirjeissä ja sosiaalisessa mediassa. Olemme tuottaneet julkaisuja, tutkimustietoa toimialasta, järjestäneet koulutusta taiteen välittäjäportaalle ja tänä vuonna aiomme saada myös rotia nykytaiteen tunnuslukuihin ja tilastoihin.

Olemme toteuttaneet kolme näyttelyä Venetsian kansainväliseen taidebiennaaliin (2013, 2015) ja Suomen kutsuvierasmaaosallistumisen ARCOmadrid-taidemessuille (2014). Olemme osallistuneet lukuisiin yhteistyöhankkeisiin ja verkostoihin sekä tehneet vaikuttamistyötä niin nykytaiteen toimialan kuin koko kulttuurikentän kansainvälistymisen puolesta.

Näyttelyvaihtokeskus Framen vanhoista toimintakertomuksista käy ilmi, että silloinen organisaatio ymmärsi hyvin nykytaiteen kentän alati muuttuvan luonteen, jossa vaikuttavasti toimiminen vaatii uudenlaisia toimintatapoja ja rakenteita. Nämä parhaat käytännöt, kuten asiantuntijavierasohjelma ja kuraattoriresidenssit, ovat vahva osa nykyisenkin Framen toimintaa. Olemme myös jatkaneet uusien avauksien tekemistä: Venetsian biennaalin avoin haku (2013 ja 2017), laaja keskusteluohjelma, toimijoiden opintomatka Aasiaan (2016) ja galleriakoulutus (2015) ovat niistä muutamia. Ajan myötä näemme, mitkä niistä palvelevat toimialaa parhaiten. Sillä välin jatkamme kokeiluja, yhteistyötä, kansainvälistämistä ja eteenpäin katsomista.

 

Raija Koli

Johtaja
Visuaalisen taiteen keskus Frame