Apurahoista päättäminen vaatii asiantuntemusta ja paljon taustatutkimusta, kertovat Framen apurahatoimikunnan entiset jäsenet professori Tarja Pitkänen-Walter ja valokuvataiteilija Jorma Puranen.
Framen apurahapäätökset perustuvat vertaisarviointiin: nykytaiteen asiantuntijoista koottu toimikunta tekee ehdotuksen apurahan saajista. Varsinaisen päätöksen apurahan saajista tekee Framen hallitus.
Frame on julkistanut Apurahatoimikunnan jäsenten nimet. Vielä loppuvuoden ajan jäsenet ovat Framen johtajan Raija Kolin lisäksi amanuenssi Mikko Oranen ja intendentti Anna-Kaisa Rastenberger. Kaudella 2016–2017 uudet jäsenet ovat kuraattori Henna Paunu, taiteilija Antti Tanttu ja taiteilija Salla Tykkä. Tykkä on mukana jo loppuvuoden 2015 valinnoissa. Henna Paunu edustaa Framen hallitusta apurahatoimikunnassa.
Kysyimme kahdelta apurahatoimikunnan entiseltä jäseneltä, Taideyliopiston Kuvataideakatemian maalaustaiteen professorilta Tarja Pitkänen-Walterilta ja valokuvataiteilija Jorma Puraselta, millainen työ Framen apurahatoimikunnan jäsenyys heille oli.
Tarja Pitkänen-Walter
Millainen urakka apurahahakemusten läpikäynti kaksi kertaa vuodessa on?
”Se on asiantuntijatyötä, joka vie valtavasti aikaa. Hakemukset ovat laajoja, ja niiden läpikäynti vaatii kärsivällisyyttä. Tehtävää helpottaa, jos tuntee taiteilijoita ja kenttää. Olen itse opettanut vuosikymmeniä, ja tunnen sen ansiosta paljon tekijöitä. Monet heistä tulevat vastaan hakemuksissa. Samalla on pyrittävä puolueettomasti arvioimaan niin tunnettujen kuin tuntemattomien tekijöiden hakemuksia toisiinsa.”
Mihin kiinnitit erityisesti huomiota hakemuksia arvioidessasi?
”Katsoin, mihin hanke on tulossa, onko sen rahoitus kunnossa ja mikä sen taiteellisen taso on – ylipäänsä onko hanke toteuttamiskelpoinen. Laatua on arvioitava tarkasti ja mietittävä, mitä se missäkin projektissa tarkoittaa.
Hakemuksia arvioidaan suhteessa toisiinsa. Lisäksi niitä arvioidaan alueellisesti eli pyritään ottamaan huomioon, mistä päin Suomea hakija on. On myös katsottava, etteivät aina samat hakijat saa apurahaa.”
Miten päätökset apurahojen myöntämisestä syntyivät?
”Se oli suhteellisen helppoa. Framessa jokainen jäsen tekee ensin itse oman arvionsa: on tärkeää, että kokouksiin tullaan hyvin valmistautuneina. Itse päätöksissä enemmistön sana painaa.
Omaan makuunsa täytyy minusta suhtautua kriittisesti ja pohtia, ymmärtääkö edes kaikkea nykytaiteen valtavalla kentällä, joka kehittyy jatkuvasti.”
Millaisena suomalainen nykytaide näyttäytyy hakemuksissa?
”Suomalaisen taiteen taso on hyvä eikä se kalpene kansainvälisesti ollenkaan. Sen sijaan kansainväliset yhteydet ja projektien rahoittaminen vaativat paljon kehittämistä. Meiltä valmistuu paljon hyviä tekijöitä, jotka eivät kuitenkaan löydä kansainvälisiä tilaisuuksia näyttää taidettaan.”
Jorma Puranen
Millainen urakka apurahahakemusten läpikäynti kaksi kertaa vuodessa on?
”Minulta meni kokopäivätyönä noin 2–3 viikkoa kulloinkin yhden hakemussuman lukemiseen. Pidin tärkeänä lukea hakemukset huolellisesti läpi, jotta olisin selvinnyt tehtävästä kunnialla.
Usein asiat näyttävät paperilla hirveän hyviltä, mutta kaikki ei todellisuudessa ole niin glamouria. Käytin paljon aikaa taustatyöhön. Selvittelin googlaamalla, millainen hakijan ulkomaisen yhteistyökumppanin status on, jotta pystyin arvioimaan millaiset resurssit ja verkostot sillä on hoitaa kulloinenkin projekti.
Vuosien myötä silmä kehittyi ja opin tietämään aika hyvin, mitä mikäkin on. Jäsenyys oli minulle eräänlainen korkeakoulu, josta sain valtavasti tietoa.”
Mihin kiinnitit erityisesti huomiota hakemuksia arvioidessasi?
”Tärkein oli tietysti hankkeen laatu. Laatu piti kyetä näkemään läpi hakemuksesta, ikään kuin eristämään se irti hakemustekstistä. Toiseksi katsoin yhteistyökumppanin statusta.
Oli ilahduttavaa nähdä, miten nuori taiteilijakunta on luonut omia verkostojaan. He ovat itse aktiivisia ja tekevät paljon hyviä hankkeita, mikä on virkistävää. Hakemusten läpikahlaaminen auttoi näkemään taidekentän ilmastonmuutoksia, jotka voivat olla hyvinkin nopeita.”
Miten päätökset apurahojen myöntämisestä syntyivät?
”Konsensus syntyi usein helposti. En muista yhtäkään riitatilannetta. Totta kai meillä oli eri mielipiteitä, mutta lopulta pääsimme aina yhteisymmärrykseen. Teimme mielestäni neutraaleita ja objektiivisia päätöksiä.
Keskustelut apurahatoimikunnan jäsenten kanssa olivat aina hirveän hyviä ja ne auttoivat pääsemään irti omista ennakkoluuloista silloin kun niitä oli.”
Millaisena suomalainen nykytaide näyttäytyy hakemuksissa?
”Suomalainen taide on laadukasta, mutta yhteistyötahot eivät aina ole parhaita mahdollisia. Soisin, että suomalaiset taiteilijat löytäisivät parempia kumppaneita.
Valokuva- ja mediataiteen puolella on hyvät ja toimivat kansainväliset suhteet, mikä ehkä johtuu siitä, että 90-luvun alussa kun suomalainen valokuva alkoi taidemuotona kehittyä, tekijät näkivät hyvin nopeasti miten ahdas leikkikenttä Suomi on ja lähtivät heti hakemaan yhteyksiä ulkomailta. Sama pätee mediataiteeseen.
Suomalainen maalaustaide sen sijaan on erinomaista, mutta alan kehittämiseen tarvittaisiin erityistoimia, jotta se nousisi kansainvälisesti paremmin esille. Maalareiden tilanne on mielestäni askarruttava.”
Heljä Franssila
Kuvateksti: Jorma Puranen (vas.) ja Tarja Pitkänen-Walter olivat myös Framen ensimmäisen, kesään 2015 toimineen hallituksen jäseniä. Kuva hallituksesta helmikuulta 2015. Kuva: Petri Summanen