Keskustelimme Erkka Nissisen ja Nathaniel Mellorsin kanssa heidän tulevasta Venetsian biennaalin näyttelystään, mitä he ajattelevat toistensa taiteesta – ja Boris Johnsonin hiuksista. Nissinen ja Mellors edustavat Suomea vuoden 2017 Venetsian biennaalissa.
Kertokaa hieman taiteellisesta työskentelystänne ja viimeaikaisista projekteistanne. Minkä parissa työskentelette tällä hetkellä?
Erkka: Työskentelen tällä hetkellä Suomen paviljonkiin Venetsian biennaalissa toteutettavan teoksen parissa yhteistyössä Nathaniel Mellorsin kanssa.
Nathaniel: Sama täällä.
Tapasitte residenssissä Rijksakademiessa. Miten yhteistyönne Suomen paviljongin avointa hakua varten alkoi? Mitä ihailette toistenne taiteellisessa työskentelyssä?
Erkka: Nathanielin teoksissa on omalaatuista, groteskia huumoria, joka vetoaa minuun välittömästi. Pinnan alla on myös hyvin hienostunut ja intellektuelli taso, jolla pystyy herkuttelemaan. Hän tekee teoksia, joita minä haluaisin tehdä, ja saa ideoita ennen kuin minä saan ne, joten uskon että tämä yhteistyö on minulle hyvä tapa imeä itseeni hieman hänen taiteellista ja älyllistä elinvoimaansa myöhempää käyttöä varten.
Nathaniel: Erkka ja minä ystävystyimme läheisesti Rijksakademiessa Amsterdamissa 2007–2008. Tunsimme välitöntä yhteyttä toistemme teoksiin – jaettua kiinnostusta eräänlaiseen keholliseen ja välitettyyn groteskiuden muotoon, ja iloa mustasta ja ruskeasta huumorista. Niinpä pelasimme paljon pingistä ja hengailimme yhdessä. Erkan teokset ovat hauskempia kuin minun ja selkeämmin henkilökohtaisia. Hän on myös parempi pingiksessä ja syö enemmän kalaa kuin minä. Olemme päättäneet omaksua toistemme ideat.
Erkka: Minusta tuntuu, että Nathanielin vastaukset ovat aina hauskempia ja rennompia kuin minun. Kadehdin hänen kykyään elää hetkessä. Täsmennyksenä: tykkään nykyään syödä punajuuria, ne ovat mielestäni terveellisiä ja punaisia. Olen ylpeä, että pingis ja punajuurten syöminen ovat kaksi asiaa, joissa olen parempi kuin Nathaniel, vaikka kuulinkin että hän on alkanut kasvissyöjäksi, joten olen huolissani että pitkällä aikavälillä hän nousee tässäkin asiassa voittajaksi.
Mitä ajattelette tulevasta näyttelystä Venetsiassa? Mitä ajatuksia teillä on Venetsian biennaalista; miksi se on yhä tänä päivänä relevantti?
Erkka: Koko kansakunnan tai valtion edustamisessa ja ilmentämisessä isossa kansainvälisessä taidetapahtumassa on ehdottomasti koominen näkökulma. Tilanne on ehkä vähän kuin Euroviisuissa. On mahtavaa olla tekemässä jotain, joka minun kirjoissani on mieletön hanke, yhteistyössä toisen taiteilijan kanssa, jolloin koko vastuu ei lepää vain minun hartioillani. Tämä mahdollistaa, että voimme myös pitää hauskaa teoksen kanssa ja olen varma, että tämä tulee näkymään lopputuloksessa.
Nathaniel: On mahtavaa, että on iso kulttuuritapahtuma – yhdessä Euroopan kauneimmista paikoista – jossa ihmiset niin monista maista tulevat yhteen ja juhlistavat kaikkia yhteisiä eroavaisuuksiaan mielikuvituksellisten tekojen ja teosten kautta. Elämme aikaa, jolloin hyvin epäilyttävä politiikka vääristää vakavasti koko ideaa Euroopasta. Tarvitsemme suuren kokon ja muutamia Ewokkeja juhliin kunhan olemme saaneet kaiken tehtyä.
Erkka: Tunnen oloni uhatuksi Brexitin (Britannian mahdollinen eroaminen EU:sta) ja Boris Johnsonin vuoksi.
Nathaniel: Ajatteletko nyt hänen hiuksiaan? Olet vain kateellinen hänen hiuksistaan. Mutta olet myös parempi välttelemään kysymyksiin vastaamista kuin hän. Onko jossain paikka, joka valmistaa poliitikkojen hiuksia? Brexit kuulostaa suklaapatukalta.
Erkka: Pelkään Brexitiä. Nathaniel sanoo sitä suklaapatukaksi ja hänellä on hyvät hiukset, kun taas oma pääni näyttää munalta. Hän voittaa jälleen.