05/08/2016

Uutiset

Kirja tarvitaan sittenkin

Taiteilija Otto Karvonen huomasi ulkomailla, että perinteisellä taiteilijakirjalla on edelleen paikkansa nykytaidemaailmassa.

“Olen tekemässä taiteilijakatalogia, jollaista teoksistani ei vielä tähän mennessä ole tehty. Käydessäni ulkomailla biennaaleissa ja eri tapahtumissa olen tajunnut, että perinteisellä kirjalla on varsinkin näissä nykytaidekuvioissa edelleen paikkansa. Oman tuotannon esitteleminen on kirjan avulla paljon helpompaa kuin ilman sitä.

Katalogissa esitellään tuotantoani, minkä lisäksi siihen kirjoittavat kolmesta eri näkökulmasta IHME-festivaalin johtaja, kuraattori Paula Toppila, kuraattori Christine Langinauer ja tutkija Jukka Relander.

Valmistelen parhaillaan Pariisin Centre Pompidou’hon teosta osana huhtikuista Hors Pistes -festivaalia. Uusi kirjani tulee toivottavasti Pompidoun kirjakauppaan myyntiin.

Olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta teoksia enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Teen julkiseen tilaan tilapäisiä teoksia, ja tällaisten teosten esittämiseen on Suomessa melko vähän tilaisuuksia.

Työtilaisuudet tulevat eteen joskus niin, että yksi kuraattori vinkkaa minusta toiselle. Sillä tavalla tuli esimerkiksi äskettäinen projekti Shanghaissa ryhmänäyttelyssä. Minut tunteva hollantilainen kuraattori oli maininnut minusta kiinalaiselle kuraattorille, joka etsi nykytaiteen, arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun välimaastossa toimivia taiteilijoita.

Myös sattumalla on paljon tekemistä työtilaisuuksissa. Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, mikä voi olla ärsyttävääkin. Olen joskus saattanut ajatella, että jossakin tapaamisessa ei ollut mitään järkeä, mutta sitten tapaamani kuraattori onkin soittanut pari vuotta myöhemmin ja pyytänyt mukaan johonkin. Koskaan ei voi tietää, kuka on tärkeä tyyppi.

Opiskelu ulkomailla ja se, että on ollut mahdollisuus altistua kaikelle uudelle ja oudolle, on ollut tosi tärkeää minulle. Yleensäkin uteliaisuus ja kiinnostus kaikenlaista kohtaan auttaa paljon, jos haluaa työskennellä ulkomailla tai ihan missä vain.”

Teksti: Heljä Franssila

Otto Karvosta haastateltiin marraskuussa 2015.