Saara Korpela
Koronavuonna 2020 Frame laski toimintansa hiilijalanjäljen. Se oli 600 tonnia CO2e ja ylivoimaisesti suurin osa päästöistä oli peräisin lentämisestä. Liikkuminen päästölähteenä ei yllätä, onhan suomalaisen taiteen kansainvälistäminen Framen tärkein tehtävä. Päästöjen määräkään ei lopulta ole kovin suuri, sillä se vastaa noin 60 suomalaisen vuotuisia ilmastopäästöjä. Miksi Framen kaltaisen toimijan kannattaa ylipäätään seurata päästöjään?
Vaihtoehtona Venus
Taidetta tehdään kulloinkin käytössä olevilla välineillä kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Jos ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämiä pieniä tai suurempia toimenpiteitä ei tehdä, on parempi ryhtyä suunnittelemaan taidenäyttelyä, joka kestää Venuksen olosuhteet: kyseisellä planeetalla vallitsee käsistä karannut kasvihuoneilmiö. Yli 400 asteen lämpötilaan ja ilmakehän puutteeseen verrattuna näyttelyn etäripustaminen tai muutaman lennon vaihtaminen etäkokoukseen ei tunnu kovin suurelta uhraukselta.
Taide on vastavoima kulutuskulttuurille
Taide on vastapainoa sekä kaupalliselle liiketoiminnalle että omaa aluettaan puolustavalle kansallisvaltiopolitiikalle. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 2/3 syntyi kuluttajien ostoksista ja 1/3 julkisista hankinnoista, joista suurin osa puolustusministeriön hallinnonalalta. Eikö taidetta voitaisi ajatella liennytyksenä, yhteisymmärrykseänä ja siltojen luomisena, jonka seurauksena yksilöiden ja valtioiden tarve osoittaa omaa statustaan kulutushyödykkeillä tai puolustuskalustolla vähenee? Eikö taidetta siinä tapauksessa voisi nähdä investointina vähäpäästöisempään tulevaisuuteen? Eivätkö taiteen alan pienet päästöt ole silloin oikeutettuja?
Mielestäni kyllä, kyllä ja kyllä. Mutta vielä vahvemman signaalin taidekenttä lähettää, kun se seuraa pieniä päästöjään ja pyrkii muuttamaan käytäntöjään. Lentojen tarkastelu kriittisesti on vaikeaa, kun organisaation tehtävänä on kansainvälisyyden lisääminen. Mutta jos taidekentällä ei pystytä kyseenalaistamaan nykykäytäntöjä, missä pystytään? Keneltä odotamme luovia ratkaisuja?
Muutokseen askel kerrallaan
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan poikkeuksellisia tekoja. Silti nykymenon jatkamisen ja säkkiin pukeutumisen välillä on paljon eri vaihtoehtoja. Kun pyritään vähentämään päästöjä, on tärkeää selvittää päästöjen määrä ja lähteet. Vielä numeroitakin tärkeämpää on käytäntöjen muuttaminen. Kaikki alkaa ajattelusta ja kysymysten esittämisestä.
Päästöjä on mahdollista vähentää. Tähän mennessä on päätetty, että Framen henkilökunta ei enää lennä Suomessa. Frame ei ole kieltämässä lentämistä kokonaan, mutta tutkii mahdollisuuksia toteuttaa ohjelmia ja hankkeita etäyhteyksin tai maata pitkin matkustamalla. Valtiorahoitteinen toimija toivoo myös valtiolta selkeää kannanottoa maata pitkin matkustamiselle. Myös rahoituksen kriteereitä on tarpeen pohtia perusteellisesti, jotta taiteen laatu säilytetään tulevien sukupolvien elämän edellytyksiä vaarantamatta.
Frame on lähtenyt haastamaan omia toimintatapojaan ja myöntää olevansa kaukana täydellisestä. Tehtävää on paljon, mutta jostain on aloitettava ja sitten vain jatkettava. Yhdessä tekeminen on paljon kivempaa kuin yksin. Jokaisen panoksella on väliä.
— Saara Korpela
Kirjoittaja työskenteli vuonna 2020 ekokoordinaattorina Framessa.
Tässä blogissa Framen työntekijät ja kirjoittajavieraat avaavat työtään taiteen parissa ja käsittelevät nykytaiteeseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Tämä blogipostaus on julkaistu suomeksi.