Raija Koli
Annukka Vähäsöyrinki
Kuvataiteen organisaatiot toimivat jo nyt äärirajoilla ja kuvataiteilijan on haastavaa tulla ammatillaan toimeen.
Syksyn budjettineuvotteluissa kulttuuriin on luvassa leikkauksia. Leikkausten taustalla ovat koronahaittojen lisäksi rahapelituottojen alenemisen kompensaatioon liittyvät edelleen ratkaisemattomat kysymykset.
Nyt luvattu kompensaatio kattaa vain reilut 80 prosenttia Veikkauksen tuoton alenemasta, mikä tarkoittaa edunsaajien rahoitukseen noin kahdeksan prosentin laskua.
Mutta mistä leikataan, kun leikataan jo lähes olemattomasta? Tätä pohtivat nyt kaikki kuvataiteen alan toimijat Suomessa. Kuvataide on syvällä rahoituskuopassa: sen rahoitus on taidemuseot mukaan lukien vain neljä prosenttia koko julkisesta taiteen ja kulttuurin rahoituksesta.
Suomessa toimii valtakunnallisesti monipuolinen taidemuseo-, galleria- ja tapahtumaverkosto, ja kuvataiteen kävijämäärät ovat kaikkialla Suomessa korkeat: vuonna 2019 yhteensä 4,8 miljoonaa. Tästä huolimatta kuvataiteen organisaatiot toimivat jo nyt äärirajoilla ja kuvataiteilijan on haastavaa tulla ammatillaan toimeen.
Leikkausuutisten myötä olemme erittäin huolissamme kuvataiteilijoiden asemasta, suomalaisten kulttuurin kuluttajien mahdollisuuksista nauttia kuvataiteesta sekä kuvataiteen kansainvälisestä viennistä.
Vaadimmekin, että mikäli kulttuurista leikataan, on leikkausten oltava suhteessa julkiseen rahoitukseen. Leikkaukset kuvataiteeseen syventävät kuoppaa entisestään. Sieltä ylös kapuaminen olisi käytännössä mahdotonta.
–Raija Koli, Frame ja Annukka Vähäsöyrinki, Suomen Taiteilijaseura
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipideosastolla lauantaina 4.9.2021.
Tässä blogissa Framen työntekijät ja kirjoittajavieraat avaavat työtään taiteen parissa ja käsittelevät nykytaiteeseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Tämä blogipostaus on julkaistu suomeksi.