Framen julkaisema kuvataiteen vuositilasto ilmestyy tänä vuonna kymmenettä kertaa. Blogissa tilastoasiantuntija Ella Pitkänen kurkistaa tilaston historiaan ja tarkastelee viimeisen 10 vuoden aikana kotimaisessa kuvataide- ja galleriakentässä tapahtuneita muutoksia.
Elmo Nissisen näyttely Hunajakuu Lou-galleriassa Helsingissä vuonna 2025. Kuva: Tuure Leppänen / Galleriaviikko
Kuvataiteen vuositilasto on Frame Contemporary Art Finlandin vuosittain julkaisema raportti, joka kokoaa yhteen suomalaisten taidemuseoiden, taidegallerioiden ja kuvataidetapahtumien käyntimäärät ja muuta avaintietoa niiden toiminnasta. Kuvataiteen vuositilasto syntyi aikoinaan mittavan kehitystyön myötä, johon osallistuivat Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore, HIAP – Helsinki International Artist Programme, Taiteen edistämiskeskus (nyk. Taide- ja kulttuurivirasto), Museovirasto, Galleristit ry, Suomen Taiteilijaseura sekä Tilastokeskuksen Kulttuuritilastot.
Vuositilasto tekee näkyviksi paitsi toimialan kokoa, muutoksia ja kehitystä, myös kuvataiteen yleisöä. Tilastosta selviää, että taidenäyttelyt ovat Suomessa suosituimpien kulttuurikohteiden joukossa. Kymmenen tilastointivuoden aikana taidemuseoiden, taidegallerioiden ja kuvataidetapahtumien käyntimäärät ovat nousseet 40 prosenttia, 3,8 miljoonasta yli 5,3 miljoonaan. Eniten kävijämääräänsä ovat kasvattaneet taidemuseot, mutta kasvua on tapahtunut myös taidegallerioiden ja kuvataidetapahtumien käyntimäärissä.
Kuvio 1. Kuvataiteen käyntimäärät Suomessa 2016–2025
Galleriakenttä elää ja kehittyy
Vuositilaston osana julkaistava laajempi Taidegalleriatilasto on ainoa säännöllinen kotimaista taidegalleriakenttää tarkasteleva julkaisu Suomessa. Tilastoraportin tavoitteena on tuottaa alan kannalta keskeisiä tunnuslukuja sekä tehdä niissä tapahtuvia muutoksia näkyviksi niin kuvataide- ja kulttuurikentän toimijoille, päättäjille kuin suurelle yleisölle. Ensimmäinen vuoden 2016 toimintaa käsittelevä taidegalleriatilasto julkaistiin vuonna 2017. Viimeisin vuotta 2025 kuvaava raportti on juuri ilmestynyt.
Taidegalleriatilaston kohdejoukkoon kuuluvat kaikki Suomessa toimivat ammattimaiset taidegalleriat, ja sen tiedot kerätään gallerioille kerran vuodessa lähetettävän kyselykaavakkeen kautta. Kohdejoukon määrittely perustuu Framen vuosittain tekemään kartoitukseen.
Tilastointihistorian aikana kyselyn kohdejoukko on kasvanut 116:sta 127:ään. Kymmenen vuoden aikana galleriakenttä on elänyt eri puolilla Suomea: on perustettu uusia gallerioita ja niitä on myös lopettanut. Samalla Framen valtakunnallinen kartoitus on tarkentunut – mukaan on lisätty erityisesti pienempiä taiteilijavetoisia ja kolmannen sektorin tiloja.
Vuonna 2025 kohdejoukon 127 galleriasta 13 oli perustettu 2020-luvulla: Finnfoto, Galleria Aski, Kriittinen Galleria, Loisti, Toinen Silmä, Longa, Lou Galleria, Makasiini Contemporary (Helsinki), Paja-galleria, Pitted Dates, Sportshall Window, Hippolyte Korjaamo (2020–2025) ja Yö Galleria. Vuonna 2025 kaikista gallerioista 54 % sijaitsi Uudellamaalla. Yhteensä taidegallerioita sijaitsi 32 kunnassa tai kaupungissa sekä 16 manner-Suomen maakunnassa. Ainoastaan Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa ei sijainnut yhtään taidegalleriatilaston otantaan kuuluvaa taidegalleriaa.
Kuvio 2. Paikannetut galleriat taidegalleriaraportissa 2016–2025.
Galleriatilaston tarjoaman tiedon tarkkuus ja luotettavuus perustuvat gallerioiden toimittamiin kyselyvastauksiin. Koska kyselyyn osallistuminen on vapaaehtoista, sen vastausprosentit ovat vaihdelleet vuodesta toiseen. Vastaajamäärien trendi on ollut laskeva: ensimmäisinä vuosina vastaajamäärät kävivät jopa 66:ssa %, mutta 2020-luvulla ne ovat jääneet toisinaan jopa alle 40:n %.
Vastausprosentin pieneneminen on valitettavaa, mutta ei varsinaisesti yllättävää. Taidegalleriatilasto herätti perustamisensa aikana paljon huomiota ja sen suunnittelussa oli mukana laaja joukko alan toimijoita. Ajan kuluessa tapahtuva ns. tutkimusuupumus vaikuttaa kyselytietoa keräävien työhön kaikilla sektoreilla.
Kuvio 3. Taidegallerioiden käyntimäärien keskiarvo 2016–2025.
Näyttelyiden määrä ennallaan, taiteilijoiden määrä kasvussa
Taidegallerioille kohdistetun kyselyn vastaajamäärien vaihtelusta johtuen eri vuosien tulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Tästä johtuen tilaston yhteydessä ei ole perinteisesti julkaistu aikasarjoja, jotka havainnollistaisivat alan kehitystä pidemmällä aikavälillä.
Lukujen vertailu on kuitenkin mahdollista, kun käytetään eri vuosien keskiarvoja ilmoitettujen kokonaislukujen sijaan. Frame hyödyntää menetelmää jo nyt julkaisemissaan Kuvataidekohteiden käyntimäärät -taulukossa ja -tietokortissa, joiden arvio kotimaisen galleriakentän kokonaiskävijämäärästä perustuu taidegalleriakyselyn vastausten keskiarvoon. Näin saatu tulos on kuitenkin suuntaa-antava, minkä vuoksi käytän tässä kirjoituksessa vertailuun ainoastaan vastaajien ilmoittamien lukujen keskiarvoja.
Taidegalleriatilaston keskiarvoja tarkastelemalla havaitaan esimerkiksi gallerioiden kävijämäärien romahtaneen koronapandemian myötä ja ponnahtaneen sen jälkeen tilastointihistorian huippulukemiin. Vuodesta 2023 eteenpäin kävijämäärä on hieman pienentynyt.
Eri vuosien keskiarvoista selviää myös, ettei gallerioiden järjestämien näyttelyiden määrissä ole tapahtunut huomattavia muutoksia tilastointihistorian aikana koronapandemiasta johtuvaa notkahdusta lukuun ottamatta.
Kuvio 4. Taidegallerioissa järjestettyjen näyttelyiden keskiarvo 2016–2025.
Gallerioiden näyttelyihin vuoden aikana osallistuneiden taiteilijoiden keskiarvo on viime vuosina ollut kasvussa. Vuonna 2025 luku ylitti ensimmäisen kerran 60 taiteilijan rajan. Keskimääräisen näyttelyn taiteilijamäärä on sekin kasvanut, ollen vuonna 2025 ensimmäisen kerran neljä taiteilijaa näyttelyä kohden. Lukuja tarkasteltaessa on tärkeää huomioida, että saman taiteilijan töitä on voinut olla esillä useammassa galleriassa.
Kuvio 5. Taidegallerioiden näyttelyihin osallistuneiden taiteilijoiden keskiarvo 2016–2025.
Tulot ja teosmyynti kertovat taidekentän elinvoimasta
Taidegallerioiden tulot ovat tärkeä nykytaidekentän elinvoimaisuuden indikaattori. Erot eri toimijoiden välillä voivat kuitenkin olla todella suuria, sillä galleriatilaston kohdejoukkoon kuuluvat sekä isot kaupalliset galleriatoimijat että pienet kolmannen sektorin näyttelytilat. Tämän vuoksi gallerioiden tuloja ja teosmyyntiä kuvaavat keskiarvot ovat suuntaa-antavia. Galleriat myös tilastoivat talouttaan hieman eri tavoin, mikä vaikuttaa lukujen tarkkuuteen.
Gallerioiden ilmoittamiin kokonaistuloihin sisältyvät niiden tekemä teosmyynti, gallerioiden saamat erilaiset tuet ja avustukset, gallerioiden keräämät näyttelymaksut sekä muut tulot. Frame on kysynyt gallerioilta niiden kokonaistulojen suuruutta toimintavuodesta 2017 lähtien, mutta aikaisempien vuosien laskutapaeroista johtuen alla oleva kuvio kattaa ainoastaan vuodet 2019–2025. Aikaisempien vuosien luvut ovat löydettävissä vuosikohtaisista raporteista.
Vertailusta käy ilmi, että gallerioiden tulot ovat pienentyneet tasaisesti vuoden 2022 jälkeen. Vuoden 2022 tulopiikki selittyy sekä kulttuurialalle kohdennetuilla koronapandemiatuilla, jotka muodostivat tuolloin 4 % gallerioiden kokonaistuloista, että samana vuonna tehdyllä vahvalla teosmyynnillä.
Kuvio 6. Taidegallerioiden kokonaistulojen keskiarvo 2016–2025.
Gallerioiden tekemä teosmyynti on vuosittain yksi galleriatilaston eniten huomiota herättävistä luvuista. Teosmyynnin arvon määrittäminen on myös yksi haastavimmista osioista tilastossa. Myyntiluvuissa on huomattavia eroja gallerioiden välillä kohdejoukon moninaisuudesta johtuen. Kaikki kyselyyn vastaavat galleriat eivät myöskään pysty ilmoittamaan teosmyyntiä koskevia lukuja, sillä useissa gallerioissa myynti tapahtuu suoraan taiteilijoiden lukuun. Useimpinä vuosina yli 70 prosenttia teosmyynnin kokonaismäärästä muodostaa isoimpien kaupallisten gallerioiden tekemä myynti, joten niiden tavoittamisella ja kyselyyn vastaamisella on erityisen suuri merkitys teosmyyntiluvun luotettavuudelle.
Alla olevassa kuviossa teosmyynnin keskiarvot on laskettu niiden gallerioiden lukumäärän perusteella, jotka ilmoittivat kunakin vuonna teosmyyntilukunsa. Suomessa teosmyyntiä tapahtuu paljon myös suoraan taiteilijoiden työhuoneilta ja nykyään esimerkiksi sosiaalisen median kautta ilman välikäsiä. Merkittäviä myyntilukuja ovat viime vuosina saavuttaneet myös taiteen verkkokaupat. Taidegalleriatilasto ei siis kata kaikkea Suomessa tapahtuvaa taidemyyntiä tai taidemarkkinaa.
Kuvio 7. Taidegallerioiden teosmyynnin keskiarvo 2016–2025.
Kuvion perusteella vuosi 2021 on ollut teosmyynnin kannalta tilastohistorian huippuvuosi, ja useat galleriat raportoivatkin koronapandemian aikana kasvaneita myyntimääriä. Luvun tekee epävarmaksi myyntituloja tuolloin ilmoittaneiden tavallista pienempi lukumäärä (24 galleriaa), mikä selittyy vuoden 2021 kyselyn erityisen alhaisella vastaajamäärällä (44 galleriaa). Viime vuosina yleinen taloustilanne ja maailmanpoliittinen myllerrys ovat puolestaan heikentäneet merkittävästi globaalia taidekauppaa.
Vuonna 2025 kyselyssä pyydettiin ensimmäistä kertaa vastaajia arvioimaan gallerioiden kautta tapahtunutta myyntiä kansainvälisille asiakkaille, mukaan lukien sekä myynti ulkomaalaisissa taidetapahtumissa että ulkomaalaisille asiakkaille tehty myynti kotimaassa. Vuonna 2025 kyselyyn vastanneet arvioivat kansainvälisen myynnin arvoksi 1,2 miljoonaa euroa eli noin 20 prosenttia kaikesta gallerioiden tekemästä taidemyynnistä.
Taidemyynnin lisäksi keskeinen tulonlähde taidegallerioille on näyttelyvuokrat, joita galleriat voivat periä taiteilijoilta vastikkeeksi näyttelyn järjestämisestä, tilavuokrasta tai muista kuluista. Framen taidegalleriakyselyissä näyttelyvuokran perimisestä on kysytty vuodesta 2017 lähtien. Kyselydatan perusteella näyttelyvuokrien periminen on harvinaistunut: kun vielä ennen pandemiaa vuokria perivät jopa 70 % gallerioista, on luku viime vuosina vakiintunut 50–60 prosentin välimaastoon. Kritiikki näyttelyvuokrien perimistä kohtaan on kasvanut vuosikymmenen aikana taidekentällä, ja myös esimerkiksi osa avustusten myöntäjistä on asettanut ehtoja käytännöstä luopumiseksi.
Kuvio 8. Näyttelyvuokran tai -maksun keränneet galleriat taidegalleriatilaston vuosiraportissa 2017–2025.
Näyttelypalkkioiden maksaminen yleistynyt
Galleriat voivat maksaa taiteilijoille erilaisia korvauksia ja palkkioita näyttelyn järjestämisestä ja teosten esittämisestä tiloissaan. Näitä ovat muun muassa näyttelykorvaus ja näyttelypalkkio, joiden maksamisesta löytyy Framen tilastoista vertailukelpoista dataa vuodesta 2020 eteenpäin.
Näyttelykorvauksella tarkoitetaan tekijänoikeuskorvausta, jota näyttelytilat maksavat kuvataiteilijoille vastineeksi teosten julkisesta esittämisestä. Taiteilijalla on lainmukainen oikeus näyttelykorvaukseen silloin, kun näytteillä oleva teos on tämän omistuksessa. Näyttelykorvausten keräämisestä ja tilittämisestä taiteilijoille vastaa Suomessa tekijänoikeusjärjestö Kuvasto. Kuvastossa on linjattu, että näyttelykorvausta ei kerätä taiteilijavetoisten gallerioiden näyttelyistä, poislukien pääsymaksulliset näyttelyt, kuten kesänäyttelyt. Tekijänoikeuslain mukaan niiden näyttelyissä hyödynnetään kuitenkin samalla tavalla taiteilijan näyttämisoikeutta, josta tulee sopia.
Tilastojen perusteella näyttelykorvausten maksaminen ei ole gallerioissa säännönmukaista. Näyttelykorvauksia maksettiin eniten vuonna 2023, mutta silloinkin ainoastaan 30 % galleriatilaston vastaajista kertoi maksaneensa näyttelykorvausta teoksiaan näyttelyissä esittäneille taiteilijoille. Vuonna 2025 korvauksia kertoi maksaneensa vain 16 % vastaajista.
Toisaalta muiden näyttelyn järjestämiseen liittyvien palkkioiden maksaminen on yleistynyt viime vuosina. Näyttelypalkkiolla tarkoitetaan ei-lakisääteistä korvausta, jota näyttelytilat maksavat kuvataiteilijoille näiden taidenäyttelyä varten tekemästä työstä, kuten näyttelyn suunnittelusta, teosten kuljetuksesta ja ripustamisesta sekä näyttelyn viestintään tai oheistapahtumiin osallistumisesta. Avustuksia näyttelypalkkioiden maksamiseen myöntää nykyään Museovirasto, joka on vuodesta 2023 eteenpäin jakanut niitä taidemuseoiden lisäksi myös tietyt ehdot täyttäville gallerioille.
Framen vuositilastojen mukaan näyttelypalkkioiden maksaminen taiteilijoille on muodostunut 2020-luvulla vakituiseksi käytännöksi reilulle kolmasosalle suomalaisista gallerioista. Tästä kolmasosasta valtaosa maksaa sitä kaikkien näyttelyiden yhteydessä. Pysyvä avustusmääräraha on selvästi kasvattanut gallerioiden kykyä maksaa taiteilijoille näyttelyn järjestämisestä, mikä vahvistaa taiteilijoiden tulonmuodostusta.
Kuvio 9. Näyttelypalkkiota tai päivärahaa taiteilijoille maksaneet galleriat taidegalleriatilaston vuosiraportissa 2017–2025.
Katse menneeseen ja tulevaan
Taidegalleriatilaston kysymyspatteristoa on muokattu vuosien myötä useaan kertaan ja sama kehitystyö jatkuu myös tulevaisuudessa. Galleriatilastoa ja sen tiedonkeruuta pyritään kehittämään myös vastaajilta tulevan palautteen perusteella. Erityisesti yksityisten gallerioiden palautteesta käy ilmi, että yrityksen taloudesta raportoiminen koetaan toisinaan epämukavana, mistä syystä moni galleria kieltäytyy vastaamasta kyselyyn kokonaan.
Kuitenkin taidegallerioiden tulot ovat keskeinen alan elinvoimaisuuden ja taidemarkkinan koon mittari, joka kiinnostaa alan toimijoiden lisäksi sekä päättäjiä että mediaa. Vastaamisen kynnyksen madaltamiseksi tilastoraportissa lukuja ei raportoida yksittäisten gallerioiden tasolla ja kaikkea kerättyä dataa käsitellään EU:n yleisen tietosuojalain edellyttämin periaattein.
Frame haluaa kiittää kaikkia taidegalleriatilaston ja sen pohjana toimivan kyselyn tekemisessä mukana olleita henkilöitä. Vuosien aikana tilastoraportin toimittajia on ollut yhteensä neljä ja taittajia kaksi. Luonnollisesti suurin kiitos tilaston olemassaolosta kuuluu suomalaiselle taidegalleriakentälle, joka vuosi vuodelta jaksaa raportoida niin suurista onnistumisistaan kuin vaikeista hetkistäänkin alan yhteisen hyvän eteen. Kiitos osallistumisestanne, palautteestanne sekä mukanaolostanne myös jatkossa!
– Ella Pitkänen, tilastoasiantuntija
Tässä blogissa Framen työntekijät ja kirjoittajavieraat avaavat työtään taiteen parissa ja käsittelevät nykytaiteeseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Tämä blogipostaus on julkaistu suomeksi.