Hallituksen kehysriihessä huhtikuussa 2021 tehtiin päätöksiä kulttuurin olemassaolon edellytyksistä tulevaisuudessa. Kulttuurin menoerä valtion taloudessa on häviävän pieni, mutta sen merkitys pelkästään kävijämäärilläkin mitattuna suomalaisten arjessa on valtava.
Miten katsomme eteenpäin rahapelituottojen laskiessa, leikkausten häämöttäessa ja alan ammattilaisten taistelutahdon hiipuessa? Olisiko kansainvälisyyteen satsaaminen sijoitus tulevaisuuteen?
Suomessa asuu taidetta ja kulttuuria rakastava kansa. Pelkästään kuvataiteen käyntimäärä, 4,8 miljoonaa vuodessa lähestyy Suomen väkilukua.
Kun siihen lisää elokuvan, teatterin, tanssin ja sirkuksen, ovat yhteenlasketut käyntimäärät normaaliaikoina vuosittain lähes 17 miljoonaa. Kun tähän lisätään vielä kirjallisuus, peliteollisuus ja lastenkulttuuri, ollaan jo valtavissa luvuissa Suomen väkilukuun nähden. Taidetta ja kulttuuria harrastetaan kaikkialla Suomessa.
Riihen tulos pettymys taiteelle ja kulttuurille
Kävijämäärät huomoiden riihessä tehty 17,5 miljoonan euron leikkaus taiteen ja kulttuurin julkisesta rahoituksesta ensi vuodelle ja 23 miljoonan euron leikkaus sitä seuraavalle vuodelle on valtava pettymys. Rahapelitoiminnan tuottojen laskun kompensoiminen jäi 41 miljoonaa vajaaksi: tämä valtion kokonaisbudjetissa häviävän pieni summa on tuen saajien kannalta merkittävä. Nyt alan toimijat kilpailevat heikentyvistä resursseista keskenään tilanteessa, jossa korona on kurittanut kaikkia.
Toivonkin, että kysymys siitä, mihin rahapelituotot kohdistetaan – valtion budjettiin vai taiteeseen, kulttuurin, tieteeseen, liikuntaan ja nuoriosotyöhön – saadan pian ratkottua ja rahapelitoiminnan tuottojen tulevaisuuden käyttöä selvittäneen työryhmän esitys rahapelituottojen ja edunsaajien siirtämisestä budjetoinnin piiriin toteutuu pian. Edessä on tietysti taistelu siitä, mikä taiteen ja kulttuurin kokoluokka budjetissa on – se vaikuttamistyö on koko alan yhteisesti aloitettava saman tien.
Kansainvälisyys kiihdyttää alan jälleenrakennusta
Huolenani on myös kansainvälisyys. Budjettiriihen pohjoismaiseen kulttuuriyhteistyöhön kohdistuvat isot leikkaukset ennakoivat näköalattomuutta siitä, mikä merkitys kansainvälisellä toiminnalla on kaikkien luovien alojen tulonmuodostukselle. Juuri nyt olisi tärkeä sijoittaa tulevaisuuteen: koronatuet ovat välttämättömiä alan toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta, mutta kansainvälisen toiminnan rahoittaminen on tapa kiihdyttää taiteen ja kulttuurin alan nousua. Sen rahoitusta ei voi leikata, vaan sitä olisi juuri nyt lisättävä.
Hyvä uutinen on se, että hallitus myönsi 127,4 miljoonaa koronatukea taiteen ja kulttuurin aloille. Tästä suunnataan noin puolet eli vajaat 65 miljoonaa euroa alan ammattilaisille tukena Taiteen edistämiskeskuksen, eli Taiken kautta.
Kuvataiteen osalta tämän lisätalousarvion tukipaketin suuntaaminen taiteilijoille ja muille taiteen ammattilaisille on hyvä asia, sillä lisätalousarvion alan yhteisöille tai VOS-järjestelmän piiriin kuuluville museoille suunnattu tuki ei juurikaan hyödytä kuvataiteilijoita, joista lähes 100% on freelancereita ja itsensä työllistäjiä. Toivoa vain voi, että Taiken päätöksentekijöillä pysyy pää kylmänä ja tukea jaetaan yhdenvertaisesti hakupaineen mukaan eikä niille, jotka eniten ääntä pitävät.
— Raija Koli
Kirjoittaja on Framen toimitusjohtaja.
Tässä blogissa Framen työntekijät ja kirjoittajavieraat avaavat työtään taiteen parissa ja käsittelevät nykytaiteeseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Tämä blogipostaus on julkaistu suomeksi.