CCL Summit Sweden 2022. Kuva: Sara Kollberg
Miten taide ja luovuus liittyvät ilmasto-oikeudenmukaisuuteen? Vilma Leminen pohtii blogissa, miten Julie’s Bicyclen järjestämä Creative Climate Leadership -ohjelma muutti hänen näkemyksiään taiteen ja oikeudenmukaisten ilmastotoimien välisestä suhteesta.
Osallistuin keväällä 2022 Creative Climate Leadership -ohjelmaan osana työtäni Frame Contemporary Art Finlandin ohjelma-assistenttina. Creative Climate Leadership (CCL) on koulutus- ja muutosohjelma, jota fasilitoi ja johtaa Lontoossa toimiva, voittoa tavoittelematon Julie’s Bicycle -järjestö. Ohjelman tavoitteena on antaa taide- ja kulttuurialalle voimavaroja eko- ja ilmastokriisin kohtaamiseen.
Vuonna 2022 toteutettu Pohjoismainen CCL-ohjelma kokosi yhteen taide- ja kulttuurialan toimijoita Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Ohjelma keräsi yhteen eri alojen taiteilijoita, joiden pyrkimyksenä on nivoa ilmasto-oikeudenmukaisuus osaksi taiteellisia ja luovia käytäntöjä. Ohjelma muodosti Pohjoismaisen verkoston, minkä lisäksi se tuki henkilökohtaisten ilmastoprojektien toteuttamista, edistäen siten pitkän aikavälin ilmastotoimia ja -johtajuutta. Pohdin tässä blogitekstissä ohjelmasta saamiani kokemuksia ja sitä, miten se muutti näkemyksiäni taiteen ja ilmastotoimien suhteesta.
Aloittaessani Creative Climate Leadership -ohjelman, en osannut arvata, kuinka kokonaisvaltaisesti ohjelman ihmiset ja yhteisö muuttaisivat ja voimaannuttaisivat minua. Sain kuulla ilmastoaktivistien, ympäristötutkijoiden, taiteilijoiden, alkuperäiskansa-aktivistien, kulttuurialan ammattilaisten ja ruohonjuuritason organisaatioiden työstä, ja tämä syväsukellus ilmastotoimiin vaikutti omaan toimijuuden tunteeseeni. Keskustelut keskittyivät siihen, miten taide ja luovat alat voivat järjestäytyä muuttaakseen nykyisiä tuhoisia ja haitallisia järjestelmiä. Ohjelmassa ehdotettiin tapoja, joilla taide- ja kulttuurialan toimijat voivat sisällyttää ilmasto-oikeudenmukaisuuden sekä elvyttävät, uudistuvat ja korjaavat ilmastotoimet osaksi työtään ja kulttuuripolitiikkaa. Lisäksi opimme luovaa johtajuutta, joka suojelee ihmisten ja monilajisten elämänmuotojen hyvinvointia, oikeuksia ja turvallisuutta. Keskustelut kumpusivat tarpeesta muuttaa ja muuttua: tunnistaa ne kimmokkeet ja suhteet, joita tarvitaan oikeudenmukaisuuteen johtavan muutoksen vaalimiseen.
CCL-ohjelman ytimessä on ilmastohätätilan juurisyiden kohtaaminen ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Emme voi sivuuttaa sitä, että maailmassa vallitsee eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus niiden välillä, jotka ovat vastuussa ilmastohätätilasta historiallisesti ja nykyhetkessä, ja jotka joutuvat ottamaan niskoilleen valtaosan eko- ja ilmastokriisin tuhoisista ja hengenvaarallisista vaikutuksista. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden viitekehys nivoutuu tiiviisti alkuperäiskansojen oikeuksiin, antirasismiin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin, vammaisten ihmisten oikeuksiin, työelämän perusoikeuksiin, luonnon oikeuksiin sekä maankäytölliseen ja ekologiseen oikeudenmukaisuuteen. Ilmasto-oikeudenmukaisuus edellyttää keskittymistä ilmastokriisin etulinjassa olevien ihmisten ja yhteisöjen oikeuksiin paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti. Taiteella ja kulttuurilla on tässä ensiarvoisen tärkeä rooli: ne voivat tukea ilmastokriisin etulinjalla olevien yhteisöjen oikeuksia ja johtajuutta sekä antaa tilaa ja näkyvyyttä tarinoille, äänille ja kokemuksille, jotka ovat tulleet näkymättömäksi riistoon, kolonisaatioon ja epäoikeudenmukaisuuteen perustuvien rakenteiden vuoksi.
Ilmastokriisin tunnustaminen moniulotteiseksi ekologiseksi, sosiaaliseksi ja poliittiseksi hätätilaksi kirkastaa taiteen ja kulttuurin avainroolia ja toimintamahdollisuuksia. CCL-ohjelman keskeisenä antina oli luottamuksen löytäminen taiteen ja kulttuurin kykyyn ohjata vaikuttavaa yhteiskunnallista muutosta ja toimia tärkeänä välittäjänä poliittisessa ilmastokeskustelussa, kuten COP26- ja COP27-kokouksissa. Tältä pohjalta rohkaistuin lähestymään vastuullisuustyötä taiteen ja kulttuurin näkökulmasta ympäristö- ja luonnontieteiden sijasta.
CCL Summit Sweden 2022. Kuva: Sara Kollberg
Samalla kun suoritin CCL-ohjelmaa ja ymmärsin taiteessa ja kulttuurissa piilevän laajan muutospotentiaalin, päivittäinen vastuullisuustyöni Framessa keskittyi pitkälti Ekokompassi-prosessiin, jossa organisoin jätehuoltosuunnitelmia ja luetteloin toimistokemikaaleja. Ekokompassi-prosessi tarjoaa hyödyllisiä työkaluja ekologisen kestävyyden parantamiseen, mitä kaivataan kipeästi varsinkin teollisuusyrityksissä.
Astianpesuaineen käyttöturvallisuustiedotteiden järjestely 15 hengen toimistossa tuntui kuitenkin lannistavalta. Ajattelin, miten paljon enemmän laajat kansalliset ja kansainväliset verkostot omaava taideorganisaatio voisi saada aikaan ohjelmasuunnittelulla, joka korostaa kriisin kulttuurisia, sosiaalisia ja eettisiä ulottuvuuksia. Olin vakuuttunut siitä, että Framen kaltaiset taideorganisaatiot voisivat ohjata voimavaroja tehokkaampaan, radikaalimpaan ja responsiivisempaan vaikuttamistyöhön. Keinoja olisivat esimerkiksi taidevetoisten ilmastoaloitteiden fasilitointi ja mobilisointi sekä aihepiiriin liittyvät keskustelut hyvän vastaanoton saaneen Ekoseminaarin (2020) tapaan. Myös syksyllä käynnistynyt Island of Kinship: A Collective Manual for Sustainable and Inclusive Art Institutions on arvokas aloite, joka syventää ekologiseen kestävyyteen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvää osaamista ja käytännön työtä Euroopan taideorganisaatioissa.
CCL-ohjelma ja Julie’s Bicyclen työ avasivat silmäni sille, miten paljon kiinnostusta ja nostetta maailmalla on taidevetoisten ilmastotoimien ja ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvien hankkeiden toteuttamiseen. Kiinnostuksen kasvun myötä on välttämätöntä myöntää, että ilmastohätätilaa ei voida kohdata ilman taidetta ja kulttuuria.
Kuten Island of Kinship -hanke linjaa, Framen kaltaisilla taideinstituutioilla voi olla merkittävä rooli koalitioiden, keskustelujen ja kapasiteetin vahvistamisessa niiden omalla alalla ja yli verkostorajojen. Kokemusten ja tiedon keruu kriisinsietokykyyn, luovaan muutostyöhön ja sopeutumiseen liittyvistä alan tarpeista ja vahvuuksista tukee yhteisöllistä toimintaa ja liikehdintää, joka voi johdattaa kohti kestävyyssiirtymää ja toimintaa. Kuten Creative Climate Leadership -ohjelmassa todettiin, alan pitkän aikavälin muutostyön keskiössä ovat kokemukset ja resurssit, joilla edistetään ilmasto- ja kestävyysaloitteita.
Oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa myös siirtymistä fossiili-infrastruktuurista oikeudenmukaisiin, uudistaviin ja uusiutuvaan energiaan perustuviin järjestelmiin, jotka eivät loukkaa ihmisoikeuksia. Siirtymän ytimessä on se, että ilmastollisen ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden keskeisiksi ajureiksi tunnistetaan fossiilisiin polttoaineisiin perustuva kapitalismi ja sen kolonialistinen perintö. Taideorganisaatioilla on monia tapoja vastustaa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa teollisuutta. Julie’s Bicyclen Creative Climate Justice Guide (2022) havainnollistaa toimia, joilla voidaan vauhdittaa alasta irtautumista ja sen lakkauttamista. Yhtenä keinona on siirtää organisaation varat pois pankeista, jotka rahoittavat fossiili-infrastruktuuria. Toisena keinona on kieltäytyminen sponsorisopimuksista tai yhteistyömahdollisuuksista sellaisten yritysten, säätiöiden ja rahoittajien kanssa, joilla on sidoksia tai investointeja fossiilisiin polttoaineisiin. Kolmantena toimena on taiteellisen ja kulttuurisen kapasiteetin hyödyntäminen ilmasto- ja ympäristöoikeudenmukaisuutta tukevassa kampanjoinnissa ja vaikuttamisessa kulttuurialalla sekä yhteiskunnassa yleisesti. Julkiset ohjelmat ja hankkeet, jotka tukevat oikeudenmukaisuuteen keskittyviä taiteellisia ja luovia hankkeita, voivat vahvistaa intersektionaalista ilmastoliikettä ja luoda yhteistyötä organisaatioiden, taiteilijoiden, aktivistien, päättäjien, paikallisten yhteisöjen ja tutkijoiden välillä.
Kuten Creative Climate Leadership -ohjelmassa todettiin, taide ja kulttuuri voivat transformoida ajattelua ja tunteita. Kaiken keskiössä on se, että tiedostamme taiteen ja kulttuurin voiman, joka liittyy mielikuvituksen, herkkyyden ja vastavuoroisuuden mahdollisuuksiin luoda tapoja elää ja unelmoida yhdessä.
Haluan ilmaista lämpimät kiitokseni Julie’s Bicyclelle ja CCL-Scandinavia ohjelman osallistujille arvokkaista keskusteluista, avusta ja jakamisesta. Haluan myös kiittää Framen tiimiä antavasta tuesta.
Vilma Leminen on taidekasvattaja ja tuottaja, joka työskentelee Helsingissä. Hän työskenteli ohjelma-assistenttina Framessa vuosina 2021–2022.