Framen Vaikuttaa!-sarjassa jututamme taiteilijoita, jotka ovat olleet hiljattain esillä kansainvälisissä näyttelyissä tai projekteissa. Kysymme, mitä kansainvälisyys heille merkitsee ja millaista tukea taiteilijat ovat tiellään saaneet.
Lokakuussa kysymyksiimme vastasi performanssitaiteilija Tero Nauha (s. 1970), jota haastattelimme erityisesti vuonna 2012 Bytomissa, Puolassa järjestettyyn näyttelyyn liittyen. Vaikka Nauha työskentelee soolona, mukana on aina suuri joukko ihmisiä, jotka tekevät yhteistyötä monella tasolla.
Taiteilijan tie ulkomaille kävi aikoinaan juuri Puolan kautta. Opiskeluaikanaan hän vietti vuodet 1995–96 Poznanissa: Puolan aikana yllätyin aika lailla siitä, kuinka eri tavalla sekä taiteen opetukseen ja tekemiseen suhtaudutaan kulttuurista riippuen. Se stimuloi ajattelemaan ja etsimään omaa näkemystä ja toimintatapoja, riippumatta siitä miten olin ajatellut taiteen tekemisestä asuessani vielä Suomessa.
Nauhan Puolan-projekti Life in Bytom sijoittuu Bytomiin, jälkiteolliseen ja entiseen kaivoskaupunkiin Sleesiassa, Katowicen kaivosalueella. Hän vieraili kaupungissa useita kertoja vuoden 2012 aikana. Matkojen yhteydessä hän järjesti paikallisille työpajoja ja haastatteluja sekä keräsi materiaalia arkistoista ja museoista. Projekti liittyi kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen sosialistisesta Puolasta uusliberaalin talouden vaatimusten nyky-Puolaan. Pyrin käyttämään sekä tutkimukseni teoreettista kysymyksenasettelua, että kokeilemaan uusia taiteellisia toimintatapoja. CSW Kronika -galleria Bytomissa oli erittäin vastaanottavainen ja tuki minua hienosti koko projektin ajan. Kyse ei ollut ainoastaan kokeilusta, vaan projektin lopussa tekemäni esitys, Life in Bytom sekä videoteos Wywrotka / Capsizing pyrki jäsentämään ja ’antamaan takaisin’ taiteellisin keinoin sen minkä olin saanut tapaamiltani ihmisiltä Bytomissa.
Teoksen vastaanotto Puolassa kosketti taiteilijaa: Oli hyvin merkityksellistä, että teokseni oli elävä teos, esitys, jossa pyrkimykseni oli olla läsnä paikallisten kanssa, näyttäen myös oman erillisyyteni: he jäävät Bytomiin, ja minä palaan Suomeen. Tietenkään mitään näin dramaattista eroa ei tapahtunut, mutta projekti loppui oikeastaan Bytomiin, vaikka esitys ja video ovat kiertäneet muuallakin. Mutta ilman Bytomin kontekstia kyseessä on nyt toinen teos. Yhteistyö Bytomissa kuitenkin jatkuu: tarkoituksemme on julkaista Kronikan kanssa vielä kirja, jossa käsittelen projektiani fiktiivisin keinoin. Olemme myös puhuneet jo uusista projekteista samojen teemojen parissa.
Bytomin-projektin yhteydessä Tero Nauha on pohtinut paljon verkostojen merkitystä. Oma työskentelyni perustuu hyvin pitkälle henkilökohtaisiin suhteisiin. Sen vuoksi, en ole koskaan oikein esitellyt töitäni festivaaleilla tai ryhmänäyttelyissä. En ole kovin hyvä minglaaja, joten mieluummin luon suhteet sopimalla henkilökohtaisen tapaamisen. Joskus ne onnistuvat, toisinaan ei. Kansainvälisyyttä hän ei pidä itseisarvona, vaan asiana, joka on tullut aika luonnollisesti: Olen löytänyt yhteistyötahoja tai henkilöitä, joiden kanssa on mielekästä työskennellä. Kronika on tästä erittäin hyvä esimerkki.
Opinnot Amsterdamin Rijksakademiessa vuosina 1999–2000 opettivat verkostoitumista ja sitä miten kovaa kilpailu nuorten tekijöiden välillä oli. Se ei todellakaan ollut minulla tiedossa sitä ennen, työskennellessäni Suomessa, Nauha kertoo. Tuona aikana tein useista esityksiä ja näyttelyjä sekä olin mukana useissa yhteistyöprojekteissa Hollannissa.
Nuorille, kansainvälisestä urasta haaveileville taiteilijoille Nauha antaakin vinkin: Kannattaa pyrkiä luomaan omia ja monenlaisia verkostoja. Ja pyrkiä pitämään ne hengissä. Kilpailuhenkisyydestä ei mielestäni ole paljonkaan hyötyä. Paremminkin pitää opetella yhteistyötä, ei ainoastaan sitä, mitä itse jostakin projektista hyötyy. Tietynlainen sisällöllinen kunnianhimo on tärkeää, eli pitäisi pystyä oppimaan virheistä, mutta myös tarkentamaan omaa fokusta, Nauha summaa.
Myös matka-apurahojen merkityksen taiteilija näkee tärkeänä. Performanssia on usein myös vaikea myydä ja projektit ovat pitkiä: En voi kuvitella, että olisin päivätyössä ja tekisin samalla isoa projektia. Silloin pitäisi valita mitä luultavimmin päivätyössä pysyminen. Jo pienetkin matka-apurahat mahdollistavat paljon. Kyseisen Bytomin projektin matka-kustannukset olivat yhteensä noin tuhat euroa. Pieni summa, mutta ilman apurahoja nuokin matkat olisivat jääneet tekemättä. Minulla ei käytännössä ole olleenkaan myyntiä. Teoksiani ei ole juuri koskaan ostettu, joten apurahat ovat oikeastaan keino, jolla voin jatkaa työskentelyäni.
Tero Nauhan tekeillä olevan taiteellisen tutkimuksen väitöskirjan olisi tarkoitus valmistua vuuoden 2015 alussa. Toisaalta koen olevani hyvin erityisessä asemassa, juuri sen vuoksi, että voin tehdä tällä hetkellä juuri sitä mitä haluan, eli jatkaa tutkimustani ja työskennellä itselleni sopivalla tahdilla. Minulla on aika kova työmoraali, joten pyrin aina muistamaan oman erityisasemani. Menestys on aika suhteellista, mutta se että pystyy tekemään työnsä sellaisessa muodossa kuin kokee tarkoituksenmukaiseksi, on erityisen tärkeää.
Life in Bytom esitetään Kiasma-teatterissa 13.–14. helmikuuta 2014.
Lue edelliset Vaikuttaa! -sarjan jutut: