Työhuoneella on juttusarja, jossa vierailemme kansainvälisesti työskentelevien taiteilijoiden työhuoneilla ja tutustumme heidän taiteelliseen praktiikkaansa.
Kaisu Koiviston työhuone Vallilan taiteilijatalossa Helsingissä on mielikuvituksen lentoon saava aarreaitta. Se on täynnä teoksia, työkaluja ja materiaaleja lukuisien ulkomaanmatkojen varrelta.
Esittele työhuonettasi. Mitä kaikkea täällä on? Kuinka paljon vietät täällä aikaa?
”Työhuone on mielestäni taiteilijan tärkein työväline. Minusta on aina mukavaa tulla työhuoneelleni.
Minulla on kaksi työskentelytilaa: työhuone-varastollani Vallilassa käsittelen valokuvia ja videota, ja toisella Vallilan työhuoneella työstän veistoksiani. Valokuvateoksia säilytän eri tilassa ihan käytännön syistä, sillä veistosten työstäminen ei ole maailman puhtainta työtä. Veistokset, valokuvat ja installaatiot kokoan valmiiksi kokonaisuuksiksi vasta näyttelytilassa.
Nyt työhuoneellani on paljon keskeneräisiä teräsveistoksia sekä osia installaatioista. Valmiit veistokset on juuri kuljetettu Gotlannin Visbyssä pian avautuvaan näyttelyyn.
Se kummalla työhuoneistani työskentelen, riippuu projektista. Aiemmin tänä vuonna työskentelin lähinnä valokuvateosten parissa, mutta kesän jälkeen olen työskennellyt tiiviisti hitsaamisen parissa.”
Millainen työskentelymetodisi on?
”Käsittelen teoksissani aiheita, jotka liikkuvat historian, ekologian, turismin ja estetiikan rajapinnoilla. Tarkastelen luonnon ja kulttuurin liitoskohtia: tapoja, joilla ihminen pyrkii valjastamaan luontoa omiin tarpeisiinsa. Rakennan installaatioita eläinolennoista ja kysyn, miten katsomme eläimiä, ja mitä on luonto?
Valokuvausmatkat eri puolille Eurooppaa sekä niiden valmistelu vievät paljon aikaa. Minulla on myös paljon näyttelyitä ulkomailla. Näyttelyissäni yhdistyvät yleensä valokuvat ja kolmiulotteiset veistokset sekä esineet. Valokuvaamisen lisäksi minulle on tärkeää myös piirtäminen. Kokonaisuudet muodostuvat hyvin intuitiivisesti.
Viimeiset kahdeksan vuotta olen teoksissani tarkastellut historiaa ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeistä kylmän sodan aikaa. Nämä aiheet vievät minua jatkuvasti ulkomaille. Lisäksi minua kiinnostavat luontoaiheet: ihmisen jättämät jäljet sekä rakennelmat luonnossa. Olen kuvannut esimerkiksi Huippuvuorilla ja Itä-Euroopassa jälkiteollisia maisemia.
Teen paljon taustatutkimusta teoksiani varten. Haen tietoa myös tyydyttääkseni uteliaisuuttani asioihin, joista olen kiinnostunut. Taustatutkimus on iso osa teoksiani, mutta niihin tutustuminen ei vaadi katsojalta perehtyneisyyttä aiheeseen.
Työstän veistokseni teräksestä ja erilaisista materiaaleista kuten lasista ja nahasta. Teräs on hyvin taipuisa materiaali. Minulla on teoksiini hyvä näppituntuma, sillä olen tehnyt niistä suurimman osan käsin tarkoista yksi yhteen suunnitelluista luonnospiirroksista lähtien. Teosten tekeminen käsityönä on minulle tärkeää, sillä teokset muodostuvat ja elävät tekemisen edetessä. Esineellisyys ja materia ovat vahvasti läsnä myös valokuvissani.”
Mitä sinulla on parhaillaan työn alla?
”Olen lähdössä pian taas matkalle, tällä kertaa reiluksi kuukaudeksi residenssiin Tokioon. Siellä aion jatkaa aloittamaani Grotto-sarjaa. Ensi keväänä matkustan Grönlantiin, missä jatkan valokuvaamista pohjoisen teemani parissa eli tutkin ihmisen jälkiä ympäristössä.
Teen parhaillaan Hiilisatu-näyttelyä, joka on esillä helmikuussa 2017 Galleria Ortonissa Helsingissä. Sinne tulee valokuvia, jotka olen kuvannut Huippuvuorilla. Niissä pohjoiset, jylhät maisemat yhdistyvät jälkiteollisiin, luonnonvarojen hyödyntämistä esittäviin näkymiin. Teen näyttelyä varten myös veistoksia. Minua kiinnostaa valo- ja videokuvan sekä kolmiulotteisten teosten yhdistäminen kokonaisuudeksi.
Vuodeksi 2018 olen tekemässä isoa näyttelyä Forum Boxiin Helsingissä. Teen sitä varten yhteistyötä tanssijoiden kanssa. Olen aikaisemminkin työskennellyt tanssijoiden kanssa, ja Forum Boxin näyttelyssä tulen itsekin olemaan mukana performatiivisessa osuudessa.
Millainen taiteilijayhteisö Vallilan taiteilijatalossa on?
”Yhteisöstä on apua, sillä auttavia käsiä on aina lähellä esimerkiksi teosten kantamiseen. Taiteilijatalot ovat Ateljeesäätiön alaisia, ja niitä on alueella monta. Talot ovat suosittuja ja isoja, joten taiteilijoitakin on paljon. Taloissa ei ole yhteisiä tiloja ja tapaamiset tapahuvat käytävillä ja isolla sisäpihalla.”
Teksti ja kuvat: Sirja Moberg