Suomen paviljonki ja näyttely The pleasures we choose avautui 20. huhtikuuta 60. Venetsian kansainvälisessä taidebiennaalissa. Suomen paviljongin näyttelyssä taide ja näyttelyarkkitehtuuri muodostavat tilan erilaisille kehoille ja yhteiskunnalliselle keskustelulle, ja ilmentää taiteen ja elämän kietoutumista yhteen. Keskustelimme biennaalin avajaisten alla taiteilijoiden kanssa heidän matkastaan kohti biennaalia.
Vuonna 1895 perustettu Venetsian biennaali on yksi tärkeimmistä nykytaiteen kansainvälisistä tapahtumista. Seitsemän kuukauden ajan biennaali kokoaa yhteen taiteilijoita kaikkialta maailmasta esittelemään teoksiaan lukuisissa näyttelyissä ja tapahtumissa.
Suomen paviljongin komissaari Frame Contemporary Art Finland tilasi tämän vuoden taidebiennaaliin uudet teokset Pia Lindmanilta, Vidha Saumyalta ja Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimoselta. The pleasures we choose -näyttelyn avautumista edeltää tiivis yhteistyö kolmen taiteilijan, kuraattoreiden Yvonne Billimoren ja Jussi Koitelan sekä näyttelyarkkitehti Kaisa Söötin välillä. Puolitoista vuotta kestänyt yhteisöllinen tuotantoprosessi ja ajatustenvaihto toimi pohjana uusien, monimuotoisten taideteosten luomistyölle.
Taiteilija Vidha Saumya sanoo, että työryhmän yhteinen visio, avoin vuorovaikutus ja keskinäinen tuki toimivat pohjana antoisalle teosten tuotantovaiheelle.
”Vuoden pituinen matka huipentuu vihdoin biennaaliin, mikä on jännittävää ja antoisaa. Pitkäjänteisen luovan työskentelyn kannalta oli keskeistä, että meillä oli suotuisa ympäristö, jossa kannustettiin myös epäilyihin ja kokeiluihin. Se vahvistaa uskoani siihen, että tällainen eetos on olennaista paitsi taiteellisen ilmaisun myös poliittisen toiminnan ja tunne-elämämme kannalta.”
”En olisi voinut toivoa antoisampaa yhteistyötä taiteilijoiden, kuraattoreiden ja arkkitehti Kaisa Söötin kanssa”, Pia Lindman lisää. ”Olemme oppineet paljon toisiltamme ja hioneet kunkin omaa sekä yhteistä sanomaamme keskustelujen kautta. Minua inspiroi se, että jaamme kaikki saman vakaumuksen taiteen mahdollisuuksista rakentaa uusia, parempia maailmoja.”
Voimaantumista kehollisten kokemusten kautta
Hämärtäen taiteen, arkkitehtuurin ja yhteiskunnallisen keskustelun rajoja, Suomen paviljonki tuo yhteen kolme taiteilijaa, joille taide, elämä ja aktivismi kietoutuvat yhteen. Lindmanin, Saumyan ja Wallinheimo-Heimosen taiteellinen työskentely ja ajattelu kumpuavat heidän kehollisista kokemuksistaan liittyen yhteiskunnassa ja ympäristössä vallitseviin eriarvoisuuksiin. Samalla heidän teoksensa ilmentävät, miten henkilökohtaiset kokemukset voivat toimia voimakkaina keinoina hahmottaa maailmaa uudelleen
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen kolmiosainen installaatio How Great is Your Darkness koostuu tekstiiliveistoksesta, kineettisestä pyörätuoliveistoksesta ja videoteoksesta. Teos käsittelee vihapuhetta, jota vammaiset ihmiset joutuvat kohtaamaan erityisesti terveyden- ja sosiaalihuollon piirissä. Taiteellisessa työssään ja aktivismissaan Wallinheimo-Heimonen ajaa siirtymistä vammaisuuden lääketieteellisestä mallista – jossa vammaisia ihmisiä tyypillisesti ”hoidetaan” sopimaan yhteiskuntaan – kohti sosiaalista mallia, jossa ihmisten sijaan ableististen kulttuuristen asenteiden on muututtava.
”Installaationi pohjautuu oikeusministeriön selvitykseen, jonka mukaan 50 prosenttia vammaisten ihmisten kohtaamasta vihapuheesta on peräisin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöltä ja 25 prosenttia muilta viranomaisilta. Huolimatta siitä, että vammaisuuden sosiaalisesta mallista on puhuttu jo 30 vuotta, lääketiede on edelleen portinvartijan asemassa sosiaalipalveluissa. Esimerkiksi mittatilauskenkiä voidaan pitää pyörätuolin käyttäjälle tarpeettomina, vaikka kyseinen henkilö joutuisi pukeutumaan työhönsä”, Wallinheimo-Heimonen sanoo.
Vidha Saumyan teos To all the barricades… the rumour got you koostuu kolmesta osasta; 10 metrin levyisestä silkkikankaalle tehdystä piirroksesta, veistossarjasta ja eri puolille paviljonkia levittyvistä ristipistotöistä. Saumyan teoksensa tarkastelevat usein ihmisen ja ympäristön mutkikkaita suhteita, kyseenalaistaen esteettisiä, sosiopoliittisia ja kansallisvaltioon liittyviä normeja.
”Teokseni käsittelee byrokratian ja talouspolitiikan monimutkaisia vaikutuksia, jotka eristävät yksilöt toisistaan ja aidoista sosiaalisista yhteyksistä”, Saumya kuvailee. ”Minua kiehtoo myös urbaanien jätteiden ja hylättyjen esineiden veistoksellinen potentiaali. Näennäisen merkityksettömissä esineissä, jotka usein jäävät huomiotta kaupunkimaisemassamme, on ainutlaatuista veistoksellisuutta. Ne sijaitsevat rajatilassa, ja muodostuvat muistomerkeiksi yhteiskunnasta käytöstä poistetuille tavaroille. Minua on alkanut kiinnostaa myös erilaisten tahrojen kirjaimellinen ja metaforinen merkitys. Tahrat kyseenalaistavat sen, kuka ja mikä muuttuu saastuttajaksi luonnollisessa ja yhteiskunnallisessa ilmastossamme.”
Kaikki kolme taiteilijaa työskentelevät monenlaisten materiaalien ja prosessien kanssa – muun muassa piirtämisen, kirjonnan, videon, runouden, veistoksen ja parantavien hoitojen parissa. Biennaalituotanto on mahdollistanut taiteilijoille myös uusien tekniikoiden ja mittakaavojen parissa työskentelyn. Näyttelyn suuri kävijämäärä ja pitkä aukioloaika vaativat taiteilijoilta pohdintaa siitä, miten ideat välittyvät eri yleisöille biennaalikontekstissa ja paikkasidonnaisessa tilassa.
”Työskentely tässä mittakaavassa on lisännyt taiteellista itsevarmuuttani ja antanut rohkeutta astua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Biennaaliin tekemäni teos vaati uudenlaista tarkkaavaisuutta – samanaikaisesti piti ajatella sekä kokonaistyötä että pieniä yksityiskohtia. Se edellytti erilaisten materiaalien ja tekniikoiden tutkimista, mikä syvensi taitojani ja ymmärrystäni siitä, mitä kaikkea tekniikkani mahdollistaa”, Vidha Saumya kertoo.
Pia Lindmanin teos Collectivities Cycle on ilmaa puhdistava saviveistos, joka altistaa biennaalikävijät veistoksen orgaaniselle aineelle ja sen ylläpitämille mikrobeille. Teoksen toisen osan muodostavat digitaaliset maalaukset, jotka ovat syntyneet Lindmanin osallistuessa yhteisöllisiin Tong Ren -energiahoitoihin. Saamansa elohopeamyrkytyksen jälkeen Lindmanin hermosto herkistyi tiedostomattomille mikroviesteille kehossa. Hänen teoksissaan nämä aistinaliset viestit muuntuvat kuviksi, sävelmiksi, sanoiksi ja väreiksi. Lindman kiinnittää työssään erityistä huomiota kehoihimme vaikuttaviin planetaarisiin ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, kuten kapitalismiin, kaivosteollisuuteen, saastumiseen, ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen.
”Näen, että meille asetetaan odotuksia tietynlaisesta ihmiskehon estetiikasta. Meidän on kyettävä jatkuvaan terveyteen, tuottavuuteen, kulutukseen ja käyttäytymiseen. Ihmisten välinen vastakkainasettelu tekee kehoistamme ahdistuneita, ja alttiita myrkyille ja sairauksille. Se estää meitä tulemasta yhteen, iloitsemasta kollektiivisuudesta ja valjastamasta sitä sosiaaliseksi ja poliittiseksi voimaksi. Pyrin rakentamaan voimaannuttavia yhteyksiä parantumisen, ympäristön ja kollektiivisuuden välille.”
Matkalla Venetsiaan tutkimaan taiteen voimaa
Venetsian biennaalin porttien avautuessa yleisölle, näyttely ja teokset jatkavat elämäänsä, herättäen uusia keskusteluita jokaisen kävijän yksilöllisten kokemuksten pohjalta. Näyttelyn tilasuunnittelu kannustaa moniaistiseen näyttelykokemukseen, ja hyödyntää “saavutettavuusarkkitehtuuria”, joka muokkaa tilan sosiaalisia, fyysisiä ja mikrobisia ominaisuuksia. Alvar Aallon suunnitteleman Suomen paviljongin sisä- ja ulkopuolelle ulottuva näyttelyarkkitehtuuri huomioi saavutettavuutta tarjoamalla apuvälineitä, tilallisia opasteita ja lepäämisen paikkoja.
The pleasures we choose -näyttely vastustaa ajatusta, että taide toimii erillään sitä ympäröivästä maailmasta. Päinvastoin se korostaa, että nimenomaan henkilökohtaiset kokemukset kannustavat rakentamaan uusia, yhteisöllisiä tulevaisuuksia todeksi. Valmistautuminen näyttelyyn, joka juhlii jokaisen kehon oikeutta nautintoon samalla, kun maailma kamppailee ekologisten ja poliittisten kriisien keskellä, herättää ristiriitaisia tunteita.
”Viimeaikaisilla, jatkuvilla sodilla ja tuholla on kauheita vaikutuksia henkilökohtaisiin elämiin, mutta niillä on valtavia vaikutuksia koko planeetalle. Painopiste on siirtynyt ilmastotoimista ja saastumisen torjunnasta ihmisten välisiin myrkyllisiin konflikteihin. Kysyn itseltäni jatkuvasti, mitä taide voi tehdä? Voiko taide välittää huolenpitoa ja rakkautta – ruokkia toisistamme riippuvaista elämäämme tällä planeetalla? Venetsian biennaali on ehkä yksi sopivimmista paikoista tutkia näitä kysymyksiä”, Pia Lindman pohtii.
”Tunnelma on hyvin odottava”, Saumya kuvailee. ”Tiedostan ja olen kiitollinen niistä tukirakenteista, jotka ovat ruokkineet taiteellista prosessiani. Odotan innolla, millaisia keskusteluja teokset herättävät, ja että pääsen syventymään näyttelyn synnyttämiin uusiin näkökulmiin.”
“Säteilen siitä etuoikeudesta, että olen taiteilija matkalla Venetsian biennaaliin. Samalla olen altistunut vahvasti latautuneelle maailmantilanteelle”, Wallinheimo-Heimonen tiivistää. “Tuntuu, kuin pitäisin kädessäni tietokoneen hiirtä, jonka pitäisi pystyä hallitsemaan valtamerta. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta vierailla aiemmissa Venetsian biennaaleissa. Vaikka olen tehnyt poliittista taidetta 20 vuotta, mielessäni tulvii jälleen historia, politiikka, jatkuvat sodat ja ympäristökysymykset. Edessä on elämäni seikkailu.”
Text: Katri Kuisma / Frame Contemporary Art Finland