Nastja Säde Rönkölle olennaista kansainvälisen uran rakentamisessa on ollut ymmärtää, että kukaan ei tule kotoa hakemaan. Asuminen ulkomailla taidekaupungissa jossa tapahtuu, tapaa ihmisiä ja saa vaikutteita, on ollut hyvin keskeistä taiteellisen työskentelyn kehittymisen ja verkostojen luomisen kannalta.
Mikä on tärkeää huomioida käytännön asioissa, kuten teosten kuljetuksessa ja järjestelyissä?
Teen aina sopimuksen käytännön asioista ja budjetista, ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lähes poikkeuksetta se taho joka kutsuu, hoitaa myös käytännön järjestelyt. Koska teokseni ovat yleensä performansseja, paikka- ja aikasidonnaisia installaatioita, multimediateoksia tai videoita, minulla on hyvin harvoin tilanteita, joissa joudun miettimään esimerkiksi suurten objektien rahtia ja tullausta. Teen teokset usein paikan päällä tai ne ovat digitaalisessa muodossa.
Mikä on osoittautunut toimivimmaksi tavaksi esitellä töitään ulkomailla: portfolio, nettisivut vai jokin muu?
Minulle ehdottomasti toimivin tapa esitellä työskentelyäni on ollut nettisivut, sosiaalinen media ja yleinen sosiaalisuus. Verkostot olen luonut tapaamalla ihmisiä henkilökohtaisesti, joko niin että tapaaminen on järjestetty, tai sitten sattumalta esimerkiksi avajaisissa tai yhteisten kollegoiden ja ystävien kautta. Ihmiset ovat myös nähneet teoksiani livenä tai netissä ja ottaneet sitä kautta yhteyttä. Minulla ei ole koskaan ollut perinteistä, fyysistä portfoliota eikä sitä ole kukaan ikinä kysynyt.
Millä tavoin residenssijaksot tai opiskelu ulkomailla ovat auttaneet verkostoitumisessa ja kansainvälistymisessä – tai onko niistä ollut apua?
Kaikkein tärkeintä on ehdottomasti ollut ulkomailla (Lontoossa) opiskelu ja sitä kautta saadut verkostot, ystävät, kokemukset, tiedot ja taidot. Se, että asuu kaupungissa, joka on niin keskeinen taiteen kannalta – jossa tapahtuu, tapaa ihmisiä ja saa vaikutteita – on ollut hyvin olennaista. Tärkeää oli myös opiskeluaikana ymmärtää, että kukaan ei tule etsimään tai ”löytämään” sinua, vaan tärkeintä on oma aktiivisuus ja halu tehdä, vaikka välillä se voi olla käytännöllisesti ja taloudellisesti vaikeaa. Sitten jossain vaiheessa asiat alkavat tapahtua omalla painollaan. Suuri osa mitä urallani on tapahtunut, on tullut tavalla tai toisella Lontoossa opiskelun ja asumisen kautta. Lontoo on niin kansainvälinen, että olen tavannut siellä toimijoita eri puolilta maailmaa, jotka ovat sitten kutsuneet minut mukaan projekteihin muihin maihin, esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Espanjaan. Residenssijaksoista on myös ollut apua. Henkilökohtaisesti mitä pidempi jakso, sitä parempi. Itselleni uusi työympäristö on aina inspiroiva ja integroituu teoksiin. On myös tärkeää saada kokonaiskuva mitä taidemaailmassa tapahtuu eri maissa.
Onko sinulla galleristia tai edustajaa ulkomailla – hoidatko itse näyttelyjärjestelyjä, tiedotusta yms.?
Minulla ei ole galleristia ulkomailla, koska teen lähinnä teoksia, joiden keskiössä on esitys tai sosiaalinen tapahtuma. Uran alussa hoidin kaiken itse ja opettelin alusta lähtien miten asiat toimivat, lehdistötiedotteen tekemisestä näyttelyn rakentamiseen. Teimme kavereiden kanssa esimerkiksi Lontoossa paljon näyttelyitä ja festivaaleja alusta loppuun itse, kodeissa ja työtiloissa. Nyt en hoida enää tiedotusta tai näyttelyjärjestelyjä itse koska työskentelen pääasiassa sellaisten toimijoiden kanssa, joilla on palkattua henkilökuntaa tekemään nämä työt. Pystyn keskittymään itse teosten tekemiseen, mikä on mahtavaa!
Millä tavoin olet itse etsinyt työskentelymahdollisuuksia ulkomailla?
Olen ollut opiskeluajoista asti itse hyvin aktiivinen työskentelymahdollisuuksien etsimisessä enkä ole jäänyt odottamaan, että joku koputtelisi ovelle. Esimerkiksi yksi ensimmäisistä performanssifestivaaleistani Meksikossa tuli niin, että tuttavani kertoi minulle festivaalien meksikolaisen kuraattorin etsivän suomalaisia performanssitaiteilijoita festivaalille. Otin kuraattoriin yhteyttä ja hän piti töistäni ja kutsui minut esiintymään. Meksikossa sitten festivaalijärjestäjät Slovakiasta ja Saksasta näkivät performanssini ja he taas kutsuivat minut esiintymään omille festivaaleilleen. Urani alussa tutkin, millaisissa paikoissa ja konteksteissa taiteilijat joiden töistä pidin, olivat olleet esillä – tästä sain tuntua mihin suuntaan itse halusin mennä (esimerkiksi omalla kohdallani julkiset instituutiot ja erilaiset festivaalit). Nyt suurin osa työskentelymahdollisuuksistani tulee niin, että minut kutsutaan johonkin esiintymään tai pitämään näyttelyä vanhojen teosten tai kontaktien pohjalta. Ulkomailla saadut uudet ja vanhat kontaktit, tuttavat ja toimijat vaikuttavat erittäin paljon siihen millaisia työskentelymahdollisuuksia minulle tarjotaan. Haen joskus myös residenssejä avoimissa hauissa, erityisesti maissa ja paikoissa joissa haluan työskennellä tulevaisuudessa.
Teksti: Rosa Kuosmanen
Kuva: Nastja Säde Rönkkö. #IAMSORRY, 2014. Performanssi Shia LaBeoufin ja Luke Turnerin kanssa, 7354 Beverly Boulevard, Los Angeles, USA.
Nastja Säde Rönkkö (s. 1985) on Helsingissä ja Lontoossa työskentelevä taiteilija, jonka teokset käsittelevät usein yhteisöllisyyttä, läsnäoloa, läheisyyttä, inhimillistä vuorovaikutusta ja sosiaalisia rituaaleja. Projektit ilmenevät yleensä performanssin, videon, tekstin, internetin tai erilaisten sosiaalisten interventioiden muodossa, tai niiden yhdistelminä. Rönkkö työskentelee sekä itsenäisesti että osana LaBeouf, Rönkkö & Turner –kollektiivia, ja hän on osallistunut useille kansainvälisille festivaaleille ja ryhmänäyttelyihin. Viime aikoina Rönkön teoksia on nähty yksityisnäyttelyssä galleria Saariaho Järvenpäässä, Hors Piste –festivaalilla Pariisissa sekä Boulderin nykytaiteen museossa USA:ssa, jonka osana nähdyssä performanssissa #TAKEMEANYWHERE LaBeouf, Rönkkö ja Turner matkustivat Yhdysvaltojen halki twiittaamalla sijaintikoordinaattinsa ja odottamalla jonkun poimivan heidät kyytiinsä. Kollektiivin teoksiin on usein liitetty metamodernismin käsite. Rönkkö on valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 2011 Slade School of Fine Artissa, University Collegessa Lontoossa, jota ennen hän on opiskellut Central Saint Martinsissa Lontoossa.