Madridin Espacio Trapéziossa nähdään 19.2.–9.3. suomalaisen Mustarinda-kollektiivin näyttely sekä sarja keskusteluita. Keskiössä ovat akuutit ekologiset kysymykset sekä Espanjan ja Suomen tämänhetkinen taloustilanne ja politiikka. Mustarinda-kollektiivin näyttely on osa ARCOmadrid 2014 -taidemessujen #FocusFinland-oheisohjelma, joka käsittää yli 15 tapahtumaa eri puolilla Madridia. Oheisohjelmassa on mukana yli 20 taiteilijaa.
Mustarindan tarkoituksena on edistää kestäviä arvoja ja elämäntapaa, ekologista ja kulttuurista monimuotoisuutta sekä eri taiteen- ja tieteenlajien, erityisesti nykytaiteen asemaa. Toiminta keskittyy Paljakan luonnonpuiston laidalla Kainuussa sijaitsevaan Mustarinda-taloon, jossa on monipuoliset taiteilija- ja tutkijaresidenssitilat ja jossa järjestetään näyttelyitä ja tapahtumia.
Mustarinda-kollektiivin jäsenet ovat ekologisia arvoja kunnioittaen taittaneet matkaa Suomesta Madridiin junalla ja lautalla. Kollektiivin jäsen, tutkija Paavo Järvensivu, on kirjoittanut ryhmän matkasta Madridiin.
Hel-Mad ja sivistyneet matkatavat
Halvan öljyn aika alkaa olla ohi, eikä uusiutuvien energialähteiden energiaylijäämä riitä länsimaisen elämäntavan ylläpitämiseen. Fossiilitaloudesta irti pyristellessämme joudumme luopumaan monista itsestäänselvinä pitämistämme tavoista ja samalla opettelemaan uusia tietoja ja taitoja.
Vapaa, halpa, nopea ja vaivaton maidenvälinen liikkuminen on yksi vauraan pohjoislaisen tottumuksista. Tyypillisesti matka suoritetaan lentäen kaupungin laitamalta toisen kaupungin laitamalle. Kiihdytys ja nousu on ihmiselle edelleen käsittämätön ja jännittävä kokemus, ellei turtumus ole vienyt ihmettelystä voiton. Karjanohjausmenetelmiä hyödyntävät turvajärjestelyt, lentokoneen ahtaus ja tarjoilujen ankeus kuitenkin latistavat tunnelmaa.
Junamatka Helsingistä Madridiin kestää Turun (lautalla), Tukholman, Kööpenhaminan, Kölnin, Pariisin ja Barcelonan kautta kaksi vuorokautta ja seitsemän tuntia. Järkevien yhteyksien ja vaihtojen suunnittelu on jokseenkin vaivalloista, ja Interrail-lippuun yhdistettynä varauksissa on turvauduttava VR:n ei-virtuaaliseen asiakaspalveluun. Matkaan mahtuu yksi yö lautalla, yksi yö junassa ja pari muutaman tunnin oleskelua kaupunkien keskustoissa. Luku-, kirjoitus- ja keskustelutöille on useita tilaisuuksia, vaikka internetyhteyksissä on Tukholma-Kööpenhamina-väliä lukuunottamatta toivomisen varaa.
Ulkoista energiaa ihmisen liikutteluun kuluu junalla huomattavasti vähemmän kuin lentäen, mutta matka on siitä huolimatta perushinnoin vertailtuna tuntuvasti kalliimpi. Matkantekoa rahalla saakin enemmän.
Kööpenhaminassa junayhteyksien välinen odotusaika toi eteemme yhden matkalaisen pikkuveljen – jonka mukaan kuljetuskontteja kulkee samalla energialla laivalla 40, junalla 8 ja rekalla 1 – ja Carlsbergin panimon säätiön taidekokoelmat muinaisesta egyptistä impressionismiin asti.
Yöjuna Kööpenhamina-Köln tarjosi ahtaan kokemuksen. Hytti oli niin pieni, että jo matkatavaroissa oli survomista. Nukuimme kolmessa kerroksessa ja heräsimme konduktöörin tuomaan aamupalaan. Siitä ilahtuneena meinasi unohtua koko Kölnin asema. Tee jäi kesken, kun junan saapuessa perille matkatavarat olivat yhä levällään pitkin hyttiä. Kohta seisoimmekin Kölnin tuomiokirkon edessä aamuisessa pimeydessä.
Pariisissa söimme kunnon lounaan ja matkaevääksi noudimme patonkia, juustoa ja croissantin. Matkatavaroiden säilytyslokerot olivat kadonneet opaskylteistä, kun viimetingassa kiiruhdimme Barcelonan junaan. Jaoimme pikaisesti tehtävät: yksi kysyy informaatiopisteestä säilytyslokeroita ja toiset etsivät Barcelonan junan lähtöraidetta samalla, ja sitten napakoin huudoin hajaantunut lauma kokoon ja juosten junaan.
Nyt horisonttiin on ilmestynyt vuoristoja ja pelloilla laiduntaa karjaa. Teetä, eväitä, sähköpostien lukemista ja vastailua, hyvä kirja ja miellyttävä istuin Pariisissa rasittuneiden jalkojen lepuuttamiseksi.
Mustarinda Espacio Trapéziossa 19.2.–9.3.2014
Lue lisää kaikista ARCOmadrid 2014 -taidemessujen #FocusFinland-oheisohjelmista.