”Minulla on Excel-aivot”, kertoo Untitled-taidemessujen Suomi-näyttelyä kuratoiva Aura Seikkula.
Näyttely kantaa nimeä Finland Represented – Inititatives for Individuality ja se on auki yleisölle 3.–7. joulukuuta. Kyselimme Auralta tunnelmia näin tapahtuman alla.
Toimit itsenäisenä kuraattorina ja asut Tukholmassa. Kertoisitko yleisesti, mitä siellä teet?
Olen asunut täällä kohta kolme vuotta. Aloitan juuri työni Artipelag-taidehallin intendenttinä. Työskentelin aiemmin kuraattorina Studio Mossutställningar -taiteilijastudiokompleksissa, joka on vähän kuin Suomen Kaapelitehdas. Tukholma on todella mukava taidekaupunki, kompakti ja kansainvälinen. Täällä on hyvä galleria- ja museoskene. Viimeistelen lisäksi Jyväskylän yliopistossa kulttuuripolitiikan koulutusohjelmassa filosofian väitöskirjaa, joka liittyy nykytaiteen kontekstualisointiin.
Mitä teit aikaisemmin?
Olen opiskellut laajasti yhteiskuntatieteitä. Ehdin tehdä töitä vähän aikaa maailmanparannuspuolella. Toimin ihmisoikeusaktivistina, opetin sosiaalisia taitoja Helsingin kaupungin kouluissa ja työskentelin Intiassa avustavana sosiaalityöntekijänä kanadalaisen kansalaisjärjestön lastenkodissa. Olen kuratoinut näyttelyitä ja tapahtumia 17 maassa ja biennaaleja Ruotsissa, Norjassa ja Malissa. Ateenan biennaalissa olin mukana taiteilijana.
Miksi halusit ryhtyä kuraattoriksi?
Opiskelin filosofiaa, sillä halusin työskennellä kulttuurin alalla käsitteellisemmin. Minulle ei riittänyt, että olisin suoraan tekemisissä jonkin tietyn taiteen alan kanssa tai tarkastelisin esimerkiksi nykytaidetta kategorisoiden.
Millaisia ominaisuuksia hyvältä kuraattorilta vaaditaan?
Täytyy olla hyvin joustava ja kärsivällinen. Pitää löytää tasapaino siinä, mikä on oma kuratoriaalinen näkemys suhteessa taiteilijan tai hankkeeseen osallistujan näkemykseen eli kuinka pystyy tukemaan taiteilijan työskentelyä, mutta samalla pitämään oman vahvan näkemyksen ja välittämään sen toisille.
Sinulla on kuraattoritehtävien lisäksi työn alla oma tohtorinväitöskirja, olet toiminut luottamustehtävissä ja käyt luennoimassa silloin tällöin. Onko sinulla jokin oma toimintamalli tai filosofia siitä, miten suunnittelet ohjelmasi ja päiväsi, että ehdit tekemään kaiken?
Joskus ihmettelen sitä itsekin, miten saan kaiken pysymään kasassa. Olen hyvä organisoimaan, mutta se on myös asia, joka kehittyy koko ajan. Minulla on Excel-aivot, mutta tuotannon loppuvaiheessa, kuten nyt, kaiken pitää olla myös printattuna seinälle. Tässä työssä joutuu myös tekemään tiukkaa aikatauluttamista.
Itsenäisenä kuraattorina sinulla on monta työnantajaa. Mikä on tapasi sukeltaa sisään kulloisenkin työnantajan maailmaan ja strategiaan?
Kuratoin kutsusta. Oletan, että silloin lähtökohtaisesti kutsujataholla on jokin ymmärrys siitä, mitä teen. Teen paljon taustatyötä siitä, mitä aikaisemmin on tehty, millainen näyttelyohjelmisto on ollut ja mitä itse hanke pitää sisällään. Myös paikan odotukset ovat tärkeät.
Miten päädyit tekemään Untitled-projektia?
Olen tehnyt paljon töitä ulkomailla ja viime aikoina vähän enemmän myös Jenkeissä. Siellä minulla on alkanut kehittyä verkostoa, jonka ansiosta uskon, että minut kutsuttiin kuratoimaan Untitledin Suomen-osuutta. Kävin viime vuonna Art Basel Miami Beach -messuilla ja samalla katsastamassa Untitledin, jossa tapasin sitä järjestäviä ihmisiä.
Ajattelin jo silloin, että se on yksi parhaista taidemessuista, joilla olin ikinä käynyt. Sen jälkeen asiat menivät todella luonnollisesti. Omat verkostot merkitsevät paljon. Mutta kysymykseen on vaikea vastata, koska toisaalta kaikki, mitä olen tähän mennessä tehnyt, on vaikuttanut siihen, että sain kutsun.
Mikä on messujen punainen lanka?
Untitledilla on hyvin kunnianhimoinen kuratoitu ohjelmisto, joiden osallistujat koostuvat niin kaupallisista gallerioista kuin independent-toimijoista. Jokainen galleria, sekä gallerian esittämä sisältö on valittu huolellisesti. Messut haluavat etsiä vaihtoehtoisia tapoja esitellä taidetta messuformaatissa. Sen lisäksi heillä on myös vahvasti temaattinen lisäohjelmisto.
Mitä tarkoittaa, että näyttely on täysin kuratoitu?
Kokonaisuus on alusta asti suunniteltu. Jo pelkästään joka vuosi uusiutuva South Beachin messupaviljongin arkkitehtuuri heijastelee sitä, minkälainen messu halutaan rakentaa.
Millaisia gallerioita ja taiteilijoita olet valinnut messuille?
Suomalainen nykytaide on Yhdysvalloissa vielä aika tuntematonta. Näyttelykonseptini esittelee sitä, minkälaisia erilaisia toimintamalleja ja -tapoja meillä on, millaisista osista mielenkiintoinen taidekenttämme koostuu ja valitsinkin siksi hyvin erilaisia toimijoita.
ARTag edustaa täysin uutta galleriakonseptia eli he eivät edusta taiteilijoita vaan taideteoksia. SIC on taiteilijaperustainen kollektiivi ja Sinne säätiöpohjainen galleria, molemmat hyvin erilaisia ja mielenkiintoisia konteksteja taiteen esittämiseen. Belgialaisen Komplotin mukaan saaminen kertoo siitä, kuinka Suomessa tehdään paljon kansainvälistä yhteistyötä, kuten myös yhteistyöprojektimme Kolumbialaisen Rincon Projectsin kanssa.
Messurakennus sijaitsee Miamissa rannalla. Millä tavoin luonnonvalo on otettu huomioon näyttelyä järjestettäessä ja suunniteltaessa?
Valo on hyvin tärkeä asia itse paviljongille, koska se on aivan veden äärellä. Tilassa on lasiseinä meren suuntaan ja katto suuri luonnonvalopaneeli. Tällä keinoin Untitled välttää keinovalon käytön kokonaan.
Messut lähestyvät kovaa tahtia. Jännittääkö sinua?
Jännittää, mutta ei sillä tavalla, että pelkäisin jonkin menevän pieleen vaan on mielenkiintoista nähdä, millainen kokoonpano tulee olemaan. Odotan tapahtumasta suurta menestystä.
Minkälaisia projekteja haluat tehdä tulevaisuudessa?
Väitöskirjatyöskentely on ollut minulle hyvin tärkeää. Maailmassa on paljon mielenkiintoisia tapahtumia sekä maita, joissa on mahtava taidekenttä. Haluaisin työskennellä tutkimusaiheeni parissa biennaalikonteksteissa.
Lue lisää: UNTITLED.
Isa Kuronen