Kulttuuripoliittista selontekoa aletaan käsitellä eduskunnassa helmikuussa. Nyt on aika keskustella taiteen ja kulttuurin tulevaisuudesta Suomessa ja siitä, kuinka pitkäjänteisellä kulttuuripolitiikalla voidaan vahvistaa taiteen tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksia.
Selonteosta käydään lähetekeskustelu eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona 19.2.2025 klo 14, minkä jälkeen se siirtyy valiokuntakäsittelyyn. Sivistysvaliokunta järjestää selonteosta julkisen kuulemisen torstaina 27.2. klo 12–14. Molempia tilaisuuksia voi seurata suorana verkkolähetyksenä.
Nyt on entistäkin tärkeämpää tehdä taiteen ja kulttuurin elintärkeä ja moninainen rooli yhteiskunnassa näkyväksi!
Framen kulttuuripoliittista selontekoa koskevan lausunnon (10.10.2024) keskeiset pointit:
Kiitettävää selonteossa
1. Kansainvälinen toiminta nostettu yhdeksi pääkohdaksi
On hienoa, että taiteen kansainvälisen toiminnan vahvistaminen on nostettu selonteossa yhdeksi päätavoitteeksi. Selonteko korostaa kulttuurin roolia kansainvälisen vaikuttavuuden vahvistamisessa. Taiteen kansainvälistyminen ja vienti edellyttävät kohdemarkkinoiden hyvää tuntemusta, läsnäoloa ja laajoja yhteistyöverkostoja, kuten selonteossa todetaan. Jotta suomalainen kulttuuri voi menestyä maailmalla, tarvitaan tehokasta välittäjäporrasta ja vahvoja tukiorganisaatioita.
2. Alan rakenteelliset uudistustarpeet tunnistetaan
Kuten selonteossa todetaan, on tärkeää, että eri taiteenalojen kehitysmahdollisuudet sekä tasapuolinen kohtelu valtionrahoituksessa varmistetaan uudistamalla toimintamalleja ja rahoitusinstrumentteja. Selonteon toimenpide-ehdotus rahoituksen ennakoitavuuden lisäämisestä on tärkeä edellytys koko alan pitkäjänteiselle kehittymiselle.
3. Poikkihallinnollisuutta vahvistetaan
On myönteistä, että selonteossa tunnistetaan tarve hallinnonalojen väliselle yhteistyölle myös kulttuuripolitiikan edistämisessä. Kulttuurin kasvupotentiaalin tunnistamisessa ja hyödyntämisessä hallinnonalojen välisellä yhteistyöllä on merkittävä rooli.
4. Kulttuurin tietoperusta tulee turvata
Tietopohjan vahvistamisen osalta painotamme tarvetta koko kulttuurialaa koskevalle datalle, kuten alan talous- ja työllisyysluvuille. Kulttuuripoliittinen päätöksenteko tulee pohjautua tutkittuun tietoon.
Kehityskohtia selonteossa
1. Rahoituskysymykset
Selonteon toimenpide-ehdotus parantaa kulttuuri- ja luovien alojen julkista rahoitusta ja rakenteita vuoteen 2040 mennessä niin, että luovan talouden osuus bkt:sta kaksinkertaistuu on kannatettava, mutta liian kaukana tulevaisuudessa. Taiteen ja kulttuurin julkisen rahoituksen pitkäjänteinen vahvistaminen tulisi olla tulevien vuosikymmenien kulttuuripolitiikan keskiössä. Selonteon toimenpideohjelmassa on laadittava konkreettinen tavoiteaikataulu kulttuurin julkisen rahoituksen vahvistamiselle. Kuten selonteossa on todettu, kulttuuri tuottaa merkittävästi enemmän kuin siihen investoidaan. Selonteon esittämä taiteen ja kulttuurin rahoituspohjan laajentaminen täytyy tähdätä alan kokonaisrahoituksen kasvamiseen, eikä tilkitä vähenevää julkista rahoitusta. On olennaista vahvistaa strategisesti luovien alojen T&K-osaamista ja sisällyttää kulttuuriala T&K-kasvupanostuksiin.
Nyt näköpiirissä olevalla kulttuurin rahoitustilanteen heikentymisellä ehtii olla dramaattisia vaikutuksia koko taidealaan Suomessa, jos tilannetta ei korjata. Ilman konkreettisia investointeja suurta osaa selonteon hyvistä tavoitteista on vaikeaa tai mahdotonta saada toteutumaan.
2. Taideyhteisöjen rooli tulisi tunnistaa vahvemmin
On hienoa, että kulttuurin tekijät ja taiteen sisältöjen tuottajat on nostettu selonteossa keskeiseen asemaan. Taidetta ei synny ilman taiteilijoita, mutta taide ei pääse yleisön ja yhteiskunnan saataville ilman vahvaa välittäjäporrasta. Taiteilijoiden lisäksi selonteon toimenpide-ehdotusten tulisi huomioida vahvemmin myös taideorganisaatiot, taidemuseot, vapaan kentän yhteisöt ja taiteen välittäjäporras. Näillä on keskeinen rooli taiteen välittäjinä ja arvoketjussa, alueellisen saavutettavuuden edistäjinä ja kulttuurialan työllistäjinä.
Lopuksi
Selonteko kurkottaa yli nyt näköpiirissä olevien leikkausten. Niitä ei voi kuitenkaan jättää huomiotta, kun mietitään, millaisella kulttuurikentällä tulevaisuudessa toimimme. Leikkauksilla on vaikutuksia, joita ei voida perua, vaikka kulttuurin rahoitustilanne tulevaisuudessa paranisi – kerran kaatuneet toimintarakenteet tai kadonneet alueelliset kulttuuritoimijat eivät ole enää toteuttamassa selonteon tavoitteita. Jos selonteon tavoitteisiin rahoituksen kasvusta ja rakenteiden vahvistamisesta päästään, kulttuurin kenttä näyttää todennäköisesti hyvin erilaiselta kuin juuri nyt. Leikkausten kohdentamisen puutteellisten tietojen vuoksi myöskään vaikutusarvioita on haastava tehdä.