Suosittua filosofiablogia seurannut taiteilija Sari Palosaari huomasi taideteoksia etsineen kilpailukutsun, jonka kuvaus sopi hänen juuri työn alla olleeseen teokseen. Lokakuussa Palosaaren teos It’s A Silent Agent Doing Its Thing nähdään The Secret Life of Buildings – Objects -näyttelyssä Teksasin yliopistossa Austinissa.
The Secret Life of Buildings – Objects -näyttelyn takana oli avoin kilpailu. Miten päätit osallistua kilpailuun?
Sari Palosaari: ”Seuraan filosofi Levi Bryantin ylläpitämää Larval Subjects -blogia. Tämän vuoden maaliskuussa Bryant kertoi blogissaan osallistuvansa The Secret Life of Buildings -symposiumiin Austinissa, Teksasissa. Hän kirjoitti suunnitelleensa jo pitkän aikaa symposiumiin liittyvää kilpailua yhteistyössä The Centre for American Architecture and Designin (University of Texas at Austin, School of Architecture, UTSOA) kanssa. Mukana oli linkki avoimeen Objects-hakuun.
Olin parhaillaan tekemässä It’s A Silent Agent Doing Its Thing -teosta näyttelyäni varten Galleria Hippolytessä. Työn alla olevan teoksen konsepti tuntui osuvan kohdalleen.
Siinä etsittiin taideteoksia, joita ”voidaan kutsua objekteiksi kehittyvien filosofian suuntausten, spekulatiivisen realismin ja objektiorientoituneen ontologian mukaan, ja jotka valottavat arkkitehtuuria merkillisenä kokoelmana objekteja, ilmiöitä, suhteita, yhtymäkohtia, taitoja, materiaaleja, velvollisuuksia ja toimintoja.
Bryant oli itse mukana tuomaristossa toisessa vaiheessa. Mukana olivat myös kilpailukuvauksessa mainittujen filosofian suuntausten kehittäjät Graham Harman ja Ian Bogost. Myös edellisenä kesänä Helsingissä luennoineen ja Teksasissa asuvan Timothy Mortonin osallistuminen symposiumiin innosti. Olin tunnistavinani myös hänen asennettaan hakutekstistä.”
Millainen näyttelyyn tuleva teoksesi on?
”Käytän teoksessani A Silent Agent Doing Its Thing materiaalina äänetöntä halkaisuainetta.
Löysin materiaalin ensimmäisen kerran Soundless Cracking Agent -nimellä. Materiaalin toiminnallisuuden lisäksi juuri nimi toimi alkusysäyksenä teoksen idealle. Aine on kehitetty kallion ja betonin halkaisuun kaupunkiympäristössä: se pystyy halkaisemaan materiaalia äänettömästi, tärinättömästi, ilman kaasuja ja lentäviä palasia.
Teoksessa kivi halkeaa halkaisuaineen paisuessaan synnyttämän paineen myötä. Eloton luontokappale nähdään tilanteessa aktiivisena tekijänä. Siinä missä ympäristölle häiriötä aiheuttamaton äänetön tekniikka tehostaa ajankäyttöä työmailla ja niiden ympäristössä, teoksessa prosessi toimii toiseen suuntaan. Kivi halkeaa ennalta-arvaamattomana aikana näyttelyn kuluessa, eikä se ota huomioon vierailijoiden tai työntekijöiden aikatauluja. Lisäksi teokseen kuuluu kiven halkeamisen ääni.
Hankin teokseen teksasilaisen kiven näyttelyn järjestäjien avustamana. Samoin halkaisuaine odottaa noutamistaan austinilaisessa rautakaupassa. En vielä tiedä, millä tavalla näyttely on rakennettu, joten katson paikan päällä, miten teoksen installointi kannattaa tehdä.”
Kertoisitko taiteellisesta työskentelystäsi?
”Työskentelen arkkitehtonisten rakennelmien, installaation, veiston ja liikkuvan kuvan parissa.
Teokseni synnyttävät tilanteita tässä ja nyt: tila, katsoja ja objektit ovat vuoropuhelussa. Tilanteen synnyttämiseksi käytän usein menetelmänä asioiden uudelleenkontekstualisoimista ja ennakoimattomuutta. Pyrkimyksenäni on liikauttaa ja moninaistaa totuttuja tapoja havaita tilaa ja sen materiaalisia olosuhteita.
Katsojan suhde teokseen voi olla esimerkiksi Mikä tuo on? -kysymys. Se on hyvä kysymys, koska se aiheuttaa jatkokysymyksiä siitä, miten teokseen pitäisi suhtautua tai olla suhteessa.
Tarkastelen arkkitehtuurin ideaaleja ja fyysistä todellisuutta ja sitä, miten arkkitehtuuri toimii suostuttelevana rakenteena. Ehdotan teoksillani uudenlaista herkkyyttä ympäristöä kohtaan, jossa katsojakeskeisyys tilataiteessa tai ihmiskeskeisyys ympäristössä yleisesti vaihtuvat materiaalista todellisuutta huomioivaksi rinnakkaineloksi. Arkkitehtoniset rakenteet eivät ole tilassa katsojaa varten vaan katsojan rinnalla merkityksiä, suhteita ja toimintoja tuottavana rakenteena itsessään.”
Olet työskennellyt aktiivisesti viime vuosina niin Suomessa kuin ulkomailla. Mitä muita projekteja sinulla on työn alla?
”Osallistun seuraavaksi näyttelyyn Suomen Tukholman instituutissa marraskuussa. Toteutan sinne uuden It’s A Silent Agent Doing Its Thing -installaation, jossa halkeavia kiviä levittyy instituutin eri tiloihin, myös ulos.
Minulla on meneillään myös monivuotinen julkisen taiteen hanke Uppsalassa Ruotsissa. Vuonna 2014 voitin Lotta Mossumin kuratoiman kutsukilpailun teoksesta uuteen Uppsala Akademiska Sjukhusetiin.
Teoksen työnimi on Cloud Cube. Siinä läpinäkyvästä tieteelle suunnatusta arkkitehtonisesta rakenteesta, auditoriosta, muodostuu ympäristölle altis ja siihen reaaliaikaisesti reagoiva, jatkuvassa muutoksessa oleva rakenne. Teokseen kuuluvat auditorion ympäri kulkeva valoseinä ja valon väriä tunnistavat sensorit, joiden tuottama informaatio siirtyy reaaliaikaisesti valoseinän ympäri kiertäviksi väreiksi. Teoksen voi nähdä niin sisällä kuin ulkoa sairaalan pääsisäänkäynnin luona. Teos valmistuu kesällä 2018.”
Onko Yhdysvallat maa, jossa haluaisit työskennellä jatkossa enemmän? Miksi?
”On kiinnostavaa päästä työskentelemään Teksasissa, ja haluaisin kyllä päästä työskentelemään siellä jatkossakin. Teksas on ladattu täyteen kulttuurisia stereotypioita, mutta se on myös hyvin monimuotoinen, täynnä ristiriitaisuuksia ja äärimmäisyyksiä. Sieltä vaikuttaa löytyvän paljon itsetekemisen meininkiä ja varmasti osittain juurikin stereotypioiden vastapainoksi syntynyttä vaihtoehtoista, uutta ajattelua.
Parhaillaan keskustelen myös mahdollisesta residenssityöskentelyjaksosta Ming Studiolla Boisessa, Idahossa yhdessä mieheni kuvataiteilija Thomas Westphalin kanssa.”
Mitä odotat tulevalta näyttelyltä?
”Objects-näyttelyssä on erityisen hienoa se, että taiteellisella tiedolla katsotaan olevan annettavaa uuden tiedon tuottamisessa. Odotan kaikkien näyttelyyn valittujen teosten näkemistä ja taiteilijoiden tapaamista sekä symposiumin puheenvuorojen kuulemista.
On myös tärkeää vain olla paikan päällä ja läsnä. Monen koetun asian anti ja arvo paljastuvat usein vasta paljon myöhemmin. Usein teoksen valmistelujakso jää mieleen tunnelmaltaan. Pajojen henkilökunnan kanssa syntyy usein hyvä kaverillinen henki, ja silloin pääsee tutustumaan paikallisiin työskentelymenetelmiin ja materiaaleihin.”
Millaisia asioita taiteilijan on hyvä mielestäsi ottaa huomioon työskennellessään ulkomailla?
”Taiteen tekemiseen ja esittämiseen liittyvät ekonomiset, ekologiset ja logistiset kysymykset nousevat pinnalle erityisesti ulkomailla työskennellessä. Pyrin ottamaan näitä kysymyksiä huomioon teoksen suunnitteluvaiheessa ja rakentamaan ne osaksi teoksen sisäistä logiikkaa.
Teoksissani käytän materiaaleja, joita saa melkein mistä tahansa paikan päältä ja joita voidaan kierrättää materiaaleina edelleen. Etukäteen rakennettavat osat rakennan moduuleina, joita voidaan kuljettaa normaalina rahtina ja purkaa nopeasti paikan päällä.
Toinen haaste on kommunikointi. Pyrin valmistautumaan hyvin etukäteen ja verbalisoimaan asioita yhteistyökumppanille yksityiskohtaisesti ja käytännönläheisesti.
Pyrin myös saamaan kaiken tarvitsemani tiedon, niin että pystyn työskentelemään itselleni sopivalla tavalla ja toisaalta varmistamaan, että yhteistyötaholla on riittävästi tietoa oman osuutensa toteuttamiseen ja ymmärrys siitä, mihin pyrin.”
Sari Palosaari mukana The Secret Life of Buildings -symposiumiin liittyvässä Objects-näyttelyssä The University of Texas at Austinin kampuksella sijaitsevassa Goldsmith Hallissa 17.–31.10.2016. Näyttelyn järjestävät the University of Texas at Austin School of Architecture, UTSOA, ja The Centre for American Architecture and Design, CAAD. Frame on tukenut Palosaaren näyttelyosallistumista apurahalla.
Teksti: Heljä Franssila
Kuvat: Sari Palosaari
Lue lisää:
http://www.secretlifesymposium.com