Lontoossa asuvan ja työskentelevän Hans Rosenströmin neuvo ulkomailta galleriaa etsivälle on olla niin aktiivinen kuin mahdollista kyseisen maan tai kaupungin taidekentällä. Tärkeintä on kuitenkin keskittyä ennen kaikkea itse taiteen tekemiseen.
Miten yhteistyö lontoolaisen galleristisi kanssa alkoi?
Tapasin Maria Stenforsin ensimmäisen kerran vuonna 2013 yhteisen ystävän kautta. Asumme samassa kaupungissa, joten törmäsimme toisiimme eri tilaisuuksissa. Kerran meillä oli vähän pidempi keskustelu yhdestä näyttelystä, mikä luultavimmin herätti hänen kiinnostuksensa minuun, koska vähän sen jälkeen hän pyysi työhuonetapaamista. Siitä meni ehkä puoli vuotta, kun hän kutsui minut osallistumaan yhteen ryhmänäyttelyyn. Näyttelyn jälkeen pidimme aika paljon yhteyttä ja vuoden kuluttua pidin hänen galleriassaan yksityisnäyttelyn. Tätä kirjoittaessa näyttelyni on vielä meneillään, uskon että teemme asioita yhdessä myös tulevaisuudessa, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa ei meillä tässä vaiheessa ole.
Mitkä ovat taiteilijan, mitkä galleristin tehtävät?
Eri taiteilijoilla on hyvin erilaiset tarpeet sekä tavat tehdä töitä, kuten myös eri gallerioilla on hyvin eri resurssit ja mahdollisuudet toimia. Hyvässä yhteistyössä taiteilijan ja gallerian välillä on rakentava dialogi, josta molemmat hyötyvät.
Raa’asti sanottuna gallerian tehtäviin kuuluu kuitenkin taiteilijan uran edistäminen sekä teosten välittäminen. Mikä onkin hyvin laaja alue ja voi sisältää hyvin paljon eri asioita, kuten usein viestintää ja markkinointia. Taiteilijan tehtävään yhtälössä kuuluu ennen kaikkea teosten toteuttaminen ja oman taiteilijuuden kehittäminen. Taiteilijana joutuu kuitenkin myös hyvin paljon tekemään hallinnollisia töitä oman taiteilijuuden eteen, mihin liittyy kaikkea yhteydenpidosta asioiden järjestelyyn.
Pakko lisätä, että galleria ei ole ainoa tapa kansainvälistymisessä, vaan melkein enemmän kansainvälistymisen sivutuote. Vähintään yhtä tärkeää on, että taiteilija rakentaa ja ylläpitää omia suhteitaan kansainväliseen taidemaailmaan. Tietysti ulkomainen galleria antaa jonkinlaisen jatkumon taiteilijalle, ja mahdollistaa että taiteilija on esillä kyseisessä maassa useaan otteeseen. Tällöin paikallinen yleisö saa myös kosketuspintaa taitelijan teoksiin ja hänen ajatusmaailmaansa.
Miten neuvoisit omaa galleristia etsivää taiteilijaa?
Neuvoisin pääsääntöisesti keskittymään taiteen tekemiseen, mutta siinä sivussa myös olemaan aktiivinen. Aktiivisuuden roolia en voi painottaa tarpeeksi, on hyvin tärkeää jonkinlaista urakehitystä ajatellen että taiteilija tapaa ihmisiä eikä pelkästään tee töitä eristyksissä taidemaailmalta. En kuitenkaan henkilökohtaisesti suosittelisi taiteilijoita lähestymään gallerioita suoraan, uskon että itsensä liiallinen tyrkyttäminen harvoin tuottaa toivottua tulosta. Samalla kuitenkin oikean tilanteen tullen on hyvä pystyä kertomaan sekä keskustelemaan omasta taiteilijuudesta.
Luulen että oikeasti paras tapa lähestyä gallerioita on, että joku johon galleria luottaa, suosittelee taiteilijaa heille. Tämä voi oikeastaan onnistua vain panostamalla pitkäjänteisesti omaan tekemiseen ja olemalla samalla aktiivinen, että muut ihmiset taidemaailmassa kiinnittävät huomiota taiteilijan tekemisiin. Siksi ehkä ainoa neuvo ulkomailta galleriaa etsivälle olisi olla niin aktiivinen kuin mahdollista kyseisen maan tai kaupungin taidekentällä. Tutustua paikallisiin taiteilijoihin ja kuraattoreihin, mutta ennen kaikkea panostaa oman taiteen tekemiseen.
Teksti: Rosa Kuosmanen
Kuva: Hans Rosenström
Hans Rosenström (1978) tekee installaatioita, jotka käsittelevät katsojan/kokijan psykologista sekä ruumiillista suhdetta ympäröivään hetkeen ja tilaan. Rosenström käyttää teoksissaan erilaisia materiaaleja kuten ääntä, tekstiä, valoa sekä rakennettuja elementtejä. Teoksissa painottuu kokijan läsnäolo. Rosenströmin teoksia on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, mm. Bonniers Konsthallissa Tukholmassa, Palais de Tokyossa Pariisissa ja viimeisimmäksi Maraya Art Centressa Arabiemiraateissa. Rosenström valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 2007 ja on opiskellut myös Malmön taidekoulussa. Hän asuu ja työskentelee Lontoossa. Vuonna 2011 Suomen Taideyhdistys palkitsi Rosenströmin Dukaatti-palkinnolla.