Taiteilija Sheung Yiun teoksia oli esillä Ateenan valokuvafestivaalilla kesällä 2022. Yiun osallistumista festivaalille tuettiin Framen matka-apurahalla. Kuva: Sheung Yiu.
Nykytaiteen kansainväliseen toimintaan ja työtilaisuuksiin, kuten taiteen esittämiseen ja myyntiin, avautuu jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Menestyksen edellytyksinä ovat kuitenkin pitkäjänteinen tuki kansainvälisyyttä edistäville toimijoille ja satsaukset taiteilijoiden liikkuvuuteen, kirjoittaa blogissa Framen johtaja Raija Koli.
Kulttuurivientiä, maakuvatyötä, kulttuurivaihtoa vai kansainvälistä toimintaa? Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kutsuttiinpa sitä millä nimellä tahansa, on taiteen ja kulttuurin kansainvälisyys palannut kymmenen vuoden uinumisen jälkeen ilahduttavalla tavalla myös ministeriöiden agendalle.
Tuoreessa virkanäkemyksessään tulevalle hallituskaudelle opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa, että 2010-luvun lopusta puoleen laskenut kulttuuriviennin rahoitus tulee palauttaa ennalleen. Ministeriön kulttuuri- ja taidepolitiikan osasto esitti omassa tavoitepaperissaan paitsi lisäresursseja, myös kehittämisohjelmaa taiteen tiedotuskeskusten ja kulttuuri- ja tiedeinstituuttien työn tueksi ja luovan alan toimijoiden kansainvälisyyden edistämiseksi.
Ulkoministeriöön puolestaan nimitettiin viime syksynä Kulttuurin ja luovien alojen suurlähettiläs Paula Parviainen. Ministeriössä on havaittu, että Suomen maakuvassa on kansainvälisten tutkimustenkin mukaan kulttuurin ”tyhjiö”, eli suomalaista taidetta ja kulttuuria ei tunneta riittävästi ulkomailla. Viennin näkökulmasta huolenaiheena on, että luovien alojen osuus siitä on vain noin neljä prosenttia, joka on reilusti alle EU-maiden keskitason.
Mihin taiteen kansainvälistämistä tarvitaan?
Kun kirjoitan tätä, viereisessä huoneessa istuu joukko nykytaiteilijoita ja kuraattoreita suunnittelemassa yhteistä hanketta. Osa on syntynyt Suomessa, osa muualla. Keskustelut käydään englanniksi, joka on vain yhden työryhmän jäsenen äidinkieli. Kyseessä on kansainvälinen yhteistyö, hyvin tavanomainen ilmiö suomalaisella taidekentällä. Taiteilijat Suomessa toimivat osana kansainvälistä taideyhteisöä paikkaan, kansallisuuksiin tai rajoihin tuijottamatta.
Kysymys ei siis oikeastaan olekaan, mihin taiteen kansainvälistämistä tarvitaan, vaan kuinka sitä Suomessa 2020-luvulla tulee edistää.
Taiteen ja kulttuurin kansainvälisyyden arvon ja potentiaalin tunnistaminen on ratkaiseva ensimmäinen askel. Vaikka kulttuuripolitiikassa on säännöllisesti nostettu esiin tavoitteet kulttuuriviennin kasvattamisesta ja kansainvälisen yhteistyön merkityksestä, asia on yleensä jäänyt puheen tasolle. Määrärahat liikkuvuuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön eivät ole kasvaneet läheskään riittävästi, eivätkä vientiin liittyvät rahoitusinstrumentit ole soveltuneet kaikille taiteen ja kulttuurin toimialoille.
Suomi on pieni maa, joten kansainväliset taidemarkkinat ja näyttelymahdollisuudet tarjoavat välttämättömiä työtilaisuuksia kuvataiteen ammattilaisille. Lukuisat kuvataiteen yhteisöt toimivatkin myös kansainvälisesti, muun muassa näyttelyhankkeissa, taidemessuilla tai residensseinä. Joka vuosi sadat suomalaiset taiteilijat ovat esillä kansainvälisissä museo-, biennaali- ja gallerianäyttelyissä. Heikosti rahoitettu kuvataiteen välittäjäporras ei nykyisellään pysty tätä valtavaa potentiaalia täysimääräisesti hyödyntämään. Opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemyksessä onkin aiheellisesti nostettu esiin tarve vahvistaa visuaalisen taiteenalan toimintaedellytyksiä, mikä tukisi myös kansainvälistä toimintaa.
Taiteen kansainvälistä toimintaa edistävänä organisaationa näemme Framessa aitiopaikalta, miten sen tukeminen edistää suomalaisten taiteilijoiden ja teosten näkyvyyttä ja menekkiä ulkomailla. Nykytaiteen kansainväliseen toimintaan ja työtilaisuuksiin, kuten taiteen esittämiseen ja myyntiin, avautuu jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Menestyksen edellytyksinä ovat kuitenkin pitkäjänteinen tuki kansainvälisyyttä edistäville toimijoille ja satsaukset taiteilijoiden liikkuvuuteen.
Taide ja kulttuuri tulee vahvemmin nostaa myös maakuvatyön ytimeen. On kuitenkin muistettava, että aidosti vaikuttava maakuva pohjautuu aina todellisuuteen: jos taiteen tekijöitä ja heidän kansainvälistymistään tuetaan, taide puhuu puolestaan. Tätä työtä tekevät jo nyt lukuisat taiteilijat ja kulttuurialan toimijat esittäytyessään tapahtumissa, näyttelyissä ja festivaaleilla ulkomailla. Tästä syntyy myös viennin mahdollisuudet. Muiden pohjoismaiden kansainvälinen menestys av-alan tuotannoissa, taidemessuilla tai näyttelyareenoilla ei ole syntynyt itsestään. Valtiot ovat systemaattisesti investoineet luoviin tekijöihinsä.
Vaikuttavin kansainvälinen toiminta pohjaa toimijoiden laajoihin verkostoihin, uskottavien yhteistyötahojen tuntemiseen ja oikeiden ihmisten yhdistämiseen. Siemenet menestystarinoille kylvetään näissä kohtaamisissa. Tässä työssä jatkuvuus on ratkaisevan tärkeää: tunnettuus ja uskottavuus ulkomaisten ammattilaisten, yleisöjen tai asiakkaiden silmissä syntyy pitkäjänteisen kansainvälisen läsnäolon tuloksena.
Valtion tuki kansainväliselle yhteistyölle on ehkä tärkeämpää kuin koskaan. Työmahdollisuuksien lisäksi tarvitsemme vaikutteiden, ajatusten ja ihmisten liikkumista rajojen yli. Kulttuurinen vuorovaikutus on tärkeää myös taiteen laadun kannalta: näkeminen, kokeminen ja ajattelu osana kansainvälistä yhteisöä on aina ollut taiteen ja sen tekijöille olennaista.
Taiteen ja kulttuurin kansainvälisen menestyksen taustalla on kulttuurivientiä, maakuvatyötä, vuorovaikutusta, kulttuurivaihtoa – kaikenlaista kansainvälistä toimintaa. Nyt onkin kaikilla tasoilla aika ryhtyä sanoista tekoihin: Suomen tulee satsata taiteen ja kulttuurin vientiin ja liikkuvuuteen.
– Raija Koli
Kirjoittaja on Framen toimitusjohtaja.
Framen, Suomen Taiteilijaseuran ja Kuvaston yhteinen eduskuntavaaliohjelma tähtää kuvataiteen rahoituksen kasvattamiseen 15 miljoonalla eurolla, yhteensä 30 miljoonaan euroon. Nyt on #KuvataiteenVuoro.