Veera Lizé
“Parempaa järjestelmää ei vielä ole keksitty.” Näin kuvaa Säätiöt ja rahastot ry: n toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu vertaisarvioinnin asemaa säätiörahoituksessa.
Framelle valittiin viime vuonna ensimmäisen avoimen haun myötä uusi nelihenkinen apurahatoimikunta arviointikaudelle 2022–2023. Säätiön hallituksen nimittämiltä vertaisarvioijilta edellytetään isoa työtä: paneutumista, aikaa, asiantuntemusta ja vastuuta. Heiltä odotetaan itsenäistä, yksinäistä työtä: hakemusten ja budjettien lukemista, ulkomaisten näyttelypaikkojen selvittämistä, tutustumista uusiin taiteilijoihin ja teoksiin. Toisaalta heiltä odotetaan myös keskustelutaitoa ja ryhmäpäätöksiä. Framen apurahahakemusten arvioijat saavat työstään korvauksen. Eteensä he saavat mahdottoman tehtävän.
Framen apurahatoimikunnan jäsenten tehtävä on esittää, miten 270 000 euroa jaetaan näkemyksellisesti ja vastuullisesti suomalaisen nykytaiteen kansainvälisiin hankkeisiin. Vertaisarviointi ei ole luontoisetu, jonka kautta valitut asiantuntijat ja taiteilijat pääsisivät jakamaan apurahoja kavereille. Se on luottamustoimi, jonka hoitajat toteuttavat säätiön tarkoitusta. Tämä pohjaa luottamukseen.
Säätiöt luottavat siihen, että vertaisarvioijat pohtivat esityksiään monelta kantilta ja tiettyjen reunaehtojen puitteissa. Framella arviointikriteerit ovat taiteellisen toiminnan laatu, synnyttääkö hanke kansainvälisiä suhteita siihen osallistuville, onko hankkeen yhteistyökumppani kansainvälisesti merkittävä ja onko hanke ja sen talousarvio realistisesti suunniteltu. Tämän lisäksi apurahatoimikuntaa huomioi muita näkökohtia kuten alueellisuuden ja kielen.
Eräs anonyymi vertaisarvioija tylytti Koneen Säätiön arviointiprosessin jälkeen blogissa jo viisi vuotta sitten, ettei taiteen hakemusten arvioinnissa ole oikeastaan ollenkaan kyse laadusta, vaan päätöksiä ohjaavat monimuotoiset yhteydet sekä ideologiset, poliittiset, materiaaliset ja kulttuuriset näkemykset sekä positiot. Vertaisarvioijan on hakemuksia lukiessaan ymmärrettävä, mitä arvostaa tai mitä ei arvosta – juuri nyt.
“Koska rahoitusta ei riitä kaikille parhaillekaan hakijoille, lopulliset päätökset joudutaan usein tekemään yhtä hyvien hakijoiden välillä, jolloin valinta on harvoin yksiselitteisesti perusteltavissa. Silti päätös on tehtävä.“ kiteyttää puolestaan Liisa Suvikumpu.
Apurahan hakijat toivovat usein palautetta. Frame on pyrkinyt vastaamaan tähän järjestämällä apurahaklinikoita, joissa apurahakoordinaattori voi avata etukäteen hakemuslomakkeella olevia kysymyksiä tai sitä, mitä tietyiltä liitteiltä toivotaan. Arviointi, se mahdoton tehtävä, on ulkoistettu vertaisarvioijille.
Vertaisarviointi mahdollistaa sen, että mahdottomia päätöksiä taiteellisesta laadusta ei tehdä näennäisen objektiivisesti virkamiestyönä, vaan niitä tekevät kentällä toimivat taiteilijat ja kuraattorit, joille osa tehtävää on pohtia omia näkemyksiä, asemaa ja sitä, mitä arvostaa juuri nyt tai mahdollisesti viiden vuoden päästä. Olisi valheellista ajatella, etteivät näkemykset olisi subjektiivisia. Esitykset muodostuvat tietyssä ajassa ja paikassa elävien yksilöiden näkemyksistä ja keskusteluista. Niiden eteen tehdään kuitenkin valtava taustatyö, annetaan aikaa, ammennetaan kokemuksista ja käydään merkityksellisiä keskusteluja, niin Framessa kuin muualla.
Kiitos, kaikki te anonyymit ja nimetyt taiteen vertaisarvioijat, te taiderahoituksen mahdottoman tehtävän suorittajat. Minä luotan teihin.
— Veera Lizé
Kirjoittaja koordinoi Framen apurahaprosessia eikä osallistu arviointiin.
Framen apurahatoimikunnassa kauden pituus on kaksi vuotta. Matka-apurahoista kukin arvioitsija tekee itsenäisen ehdotuksen ja projektiapurahaehdotukset tehdään ryhmäpäätöksinä. Apurahoista Framessa päättää hallitus.
Tässä blogissa Framen työntekijät ja kirjoittajavieraat avaavat työtään taiteen parissa ja käsittelevät nykytaiteeseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Tämä blogipostaus on julkaistu suomeksi ja englanniksi.