Frame aloittaa verkkosivuillaan uuden kirjoitussarjan taiteen viennistä. Jututamme taiteilijoita, jotka ovat olleet hiljatttain esillä kansainvälisissä näyttelyissä tai projekteissa. Kysymme, mitä kansainvälisyys heille merkitsee ja millaista tukea taiteilijat ovat tiellään saanet.
Sarjan ensimmäisessä osassa kokemuksistaan kertoo video- ja mediataiteilija Jani Ruscica.
Jani Ruscican (s. 1978) videoteos Scene Shifts, in Six Movements (2011) oli kesällä 2013 esillä Newcastlessa, CIRCA Projects -näyttelytilassa. Näyttely oli Ruscican ensimmäinen yksityisnäyttely Isossa-Britanniassa Lontoon ulkopuolella. Kesän aikana myös Hillary Crisp -galleria Lontoossa esitti Ruscican tuotantoa vuosilta 2005–2013.
Newcastlen näyttely ja Lontoon screening linkittyvät monella tapaa. Newcastlessa sijaitsevan CIRCA Projects:in kuraattorit näkivät yksityisnäyttelyni Lontoossa, Hilary Crisp -galleriassa vuonna 2011, ja kutsuivat minut sen perustella pitämään näyttelyn CIRCA:ssa viime kesäkuussa. Yhteistyö CIRCA:n ja Hilary Crisp -gallerian kanssa on ollut erittäin hedelmällistä ja rakentuu pitkäjänteisemmälle yhteistyölle, kertoo Ruscica.
Ruscica suoritti kuvataiteilijan kandidaatin tutkinnon Lontoossa ja palasi vielä sen jälkeen Suomeen maisterin tutkintoa varten. Lontoo toimi hyvänä ympäristönä kansainväliseen taidekenttään tutustumiseen ja ensimmäiset kansainväliset näyttelykokemukset Ruscicalla ovatkin juuri kandiopintojen ajoilta. Opintojen aikaisen näyttelytoiminnan ja myöhempien kokemusten välillä hän näkee kuitenkin eron. Kandiopintojen aikainen näyttelytoiminta on kuitenkin aika eri asia kuin kansainvälisessä taidekentässä toimiminen, se on oma pieni mikrokosmoksensa, jossa vasta saadaan tuntumaa siihen, millaista omien teosten julkinen esittäminen voisi olla. Varsinainen kansainvälinen näyttelytoimintani lähti käyntiin juuri Framen avustuksella, heti Kuvataideakatemiasta valmistuttuani vuonna 2006. Tapasin monia kiinnostavia kuraattoreita Framen kautta, ja näistä tapaamisista alkoi poikia ”työtarjouksia”. Muistaakseni ensimmäiset näyttelyprojektit olivat yksityisnäyttely Limassa, Perussa sekä Luigi Fassin kuratoima ryhmänäyttely Pescarassa, Italiassa.
Taiteilija kertoo kansainvälisen toimintaympäristön olevan hänelle välttämättömyys myös sisällön kannalta. Kieli ja kulttuurit ovat teoksissa usein keskeisellä sijalla ja Ruscica käsittelee usein paikan esittämisen historiallisia kerrostumia äänen, tekstin ja kuvan kautta. Työlleni on olennaisen tärkeää olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa tekijöihin ja toimijoihin ympäri maailmaa, teokset ohjaavat minut olemaan yhteydessä mitä yllättävämpiin tahoihin, siinä ei katsota maantieteellisiä tai kielellisiä rajoja.
Millaisia neuvoja Ruscica sitten antaisi taiteilijoille, jotka haluavat menestyä kansainvälisillä kentillä? Ei ole olemassa tietenkään mitään yksiselitteisiä neuvoja, erilaiset työskentelymetodit vaativat erilaisia toimintaympäristöjä, hän toteaa. Taiteilija korostaa erityisesti redidenssitoiminnan tärkeyttä ja omatoimisuutta. Nuoria taiteiljoita neuvoisin asettumaan johonkin suurempaan taiteen keskukseen, ainakin joksikin aikaa. Helsinki on valitettavasti varsin periferiassa ja kansainvälisen ”uran” käynnistäminen täältä käsin voi olla nykyisellään haastavaa, vaikka vaativaa ja vaikeaahan se on kaikkialla. Framen kaltaiset tahot toki auttavat paljon, mutta täytyy myös itse olla aktiivinen ja omatoiminen. Tasokkaat residenssit ovat tietysti myös yksi hyvä apukeino kansaivälistymiseen, niitäkin voivat nuoret taiteilijat hakea ihan omatoimisesti. Ennen kaikkea kannattaa keskittyä omaan taiteelliseen työhön ja katsoa minne se vie.
Seuraavaksi Ruscican teoksia nähdään jälleen Isossa-Britanniassa, jossa CIRCA Projects esittää osia valmisteilla olevasta Conversation in Pieces -teoskokonaisuudesta, jossa keskiöön nousevat eri taiteen- ja tieteenalojen vuorovaikutussuhteet. Myös residenssi kutsuu taiteilijaa. Ensi kevääksi on suunnitteilla residenssijakso Milanossa, Viafarinissa jota myös odotan innolla. En ole aiemmin ollut residenssissä Italiassa, vaikka minulla onkin vahvat siteet maahan perhetaustani vuoksi. Siinä mielessä olen onnekas, että töistäni on kiinnostuttu muuallakin kuin Suomessa ja olen saanut toteuttaa kiinnostavia projekteja kansainvälisesti, se ei ole tosiaan mikään itsestäänselvyys. Viime vuosina olen kokenut erityisen tärkeäksi myös yhteistyön gallerioideni kanssa. Milano–Lontoo–Helsinki-akseli on toiminut varsin hyvin, samoin kuin gallerioiden erilaiset ominaispiirteet. Kaikki ovat tavalla tai toisella tukeneet työskentelyni eri puolia ja avanneet uusia ovia, gallerioiden tuki ja kiinnostus työhöni on ollut minulle henkisesti erittäin tärkeää.
Tutustu taiteilijan tuotantoon: www.janiruscica.com