Paviljongit

Suomen oma näyttelypaviljonki sijaitsee Giardinissa, Venetsian historiallisessa paviljonkipuistossa. Vuonna 1956 valmistuneen paviljongin on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto. Paviljongin arvoa nostaa nimekkään suunnittelijansa lisäksi se, että rakennus on nykyään Venetsian museoviraston suojelema. Paviljongin tunnettuus on paviljonkipuiston suurimpia. Taidebiennaalin lisäksi Aalto-paviljonki on käytössä Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen tuottamassa arkkitehtuuribiennaalissa. Näin suomalainen arkkitehtuuri ja kuvataide vuorottelevat paviljongissa kahden vuoden välein.

Paviljongin historia

Aloitteen paviljongin toteuttamisesta teki vuonna 1956 suomalaisen taidekentän vaikuttaja Maire Gullichsen, kun hänen johtamaansa Nykytaideyhdistys ry:tä pyydettiin tuottamaan näyttely biennaaliin. Paviljonki tilattiin Gullichsenin tuttavalta, arkkitehti Alvar Aallolta.

Aalto-paviljonki on Giardinin pienimpiä näyttelyrakennuksia. Sinivalkoinen ja puurakenteinen paviljonki on poikkeuksellinen esimerkki Aallon arkkitehtuurista, eräänlainen välityö hänen suurten rakennushankkeidensa keskellä. Aalto otti rakennuksen lähtökohdaksi parakkielementit. Ideana oli rakentaa Venetsiaan kevytrakenteinen kohde, joka teltan tavoin voitaisiin pystyttää joka toinen vuosi biennaalinäyttelyä varten. Valmistusvirheen takia idea ei kuitenkaan toiminut. Paviljongin elementtiosien purkaminen niitä rikkomatta ei ollut enää mahdollista, joten tilapäiseksi tarkoitettu rakennus jäi pysyväksi.

Kun Pohjoismainen paviljonki valmistui 1962, Aalto-paviljonkia alettiin vuokrata muille maille. Vuodesta 1962 vuoteen 2005 asti paviljonkia vuokrattiin Islannille, Argentiinalle ja Portugalille. Vuodesta 2007 rakennus on ollut jälleen Suomen näyttelykäytössä.

Paviljonkia on kunnostettu vuosina 1976 ja 1993. Vuonna 2011 rakennus vaurioitui pahoin puun kaaduttua sen päälle. Vaurioiden korjaamisen lisäksi paviljonki restauroitiin täysin. Korjaustyö toteutettiin kesän 2012 aikana arkkitehtuurihistoriallisen tutkimuksen pohjalta.

Pohjapiirros ja kuvia paviljongista on kuvapankissamme.

Lähteet: Arkkitehtuurimuseo, Alvar Aalto -säätiö

1950-luvun lopulla kolme pohjoismaata – Suomi, Norja ja Ruotsi – päättivät perustaa yhteisen paviljongin Venetsian biennaaliin.

Paviljongista järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna 1958 ja sen voitti norjalaisen arkkitehdin Sverre Fehnin ehdotus. Paviljonki on Giardinin paviljonkipuiston tunnetuimpia: se on suuri, kaksi sen seinistä ovat lasia ja sen sisällä kasvaa kolme puuta.

Pohjoismainen paviljonki on Suomen paviljonkiin verrattuna huomattavasti suurempi. Se on betonipalkkirakenteinen, ja rakennus suunniteltiin ympäröivän puiston ja kasvillisuuden ehdoilla. Esimerkiksi olemassa olleet puut jätettiin paikalleen siten, että ne lävistävät paviljongin rakenteet ja katon.

Vuodesta 1962 lähtien vuoteen 2009 Suomi esittäytyi yhteispohjoismaisessa paviljongissa Ruotsin ja Norjan kanssa. Vuonna 2011 siirryttiin vuorottelujärjestelmään, jolloin Pohjoismaisessa paviljongissa nähtiin Ruotsin näyttely, vuonna 2013 Suomen ja vuonna 2015 Norjan. Yhteisnäyttelyihin palattiin jälleen vuonna 2017. Vuonna 2019 oli Suomen vuoro, jolloin Kiasma vastasi pohjoismaisesta paviljongista näyttelyllä Weather Report: Forecasting Future. Vuoden 2022 biennaalissa Pohjoismainen paviljonki muuttui Saamen paviljongiksi näyttelyssä, jonka tuotti Norjan OCA. Vuonna 2024 näyttelystä vastaa Ruotsi ja Moderna Museet. Suomen vuoro on jälleen vuonna 2026, jolloin Kiasma tuottaa näyttelyn.

Biennaalin historiallinen päänäyttelyalue on Giardini di Castello, Venetsian keskustan läheisyydessä oleva puisto. Giardinissa sijaitsee 29 eri maiden rakentamaa ja omistamaa näyttelypaviljonkia, mukaan lukien Suomen ja Pohjoismaiden paviljongit. Toinen keskeinen näyttelypaikka on vuodesta 1980 biennaalin käytössä ollut vanha telakka-alue Arsenale. Tämän lisäksi näyttelyitä nähdään ympäri Venetsian historiallista keskustaa paviljonkien levittäytyessä eri näyttelytiloihin.