Biennaaliarkisto

Taiteilija Pilvi Takalan videoteos Close Watch esitettiin Suomen paviljongissa 59. Venetsian kansainvälisessä taidebiennaalissa vuonna 2022. Näyttelyn kuratoi Amsterdamissa ja Hong Kongissa työskentelevä Christina Li.

Venetsian 59. taidebiennaali järjestettiin 23.4.–27.11.2022.

Suomen näyttely: Close Watch

Monikanavainen videoteos Close Watch pohjautuu Takalan kokemuksiin turvallisuusalalta, jossa hän työskenteli peiteroolissa järjestyksenvalvojana Securitaksella. Teosta varten Takala hankki vartijan ja järjestyksenvalvojan pätevyyden, ja työskenteli puoli vuotta yhdessä Suomen suurimmista ostoskeskuksista. Teos keskittyy työpajoihin, jotka hän kehitti työssä kohtaamiensa haastavien tilanteiden pohjalta.

Pilvi Takalan taiteellisessa työskentelyssä erilaisiin yhteisöihin soluttautuminen ja sosiaalisten tilanteiden lavastaminen toimivat keinoina paljastaa kirjoittamattomia sääntöjä ja vakiintuneita käyttäytymismalleja yhteiskunnassa. Tarkastellen sekä turvallisuuden käsitettä että toimialaa, Close Watch tutkii, miten ne määrittävät julkista tilaa ja sitä, millaista käytöstä sen piirissä suvaitaan.

Teoksen kuvaamissa työpajoissa taiteilija, viisi hänen entistä vartijakollegaansa sekä kolme näyttelijää esittävät uudelleen oikeisiin työtilanteisiin pohjautuvia kohtauksia osallistavan, valtasuhteita tutkivan Forum-teatterin keinoin. Osallistujat testaavat erilaisia tapoja puuttua esimerkiksi liiallista voimankäyttöä, rasistista kieltä ja muuta epäasiallista käytöstä sisältäneisiin tilanteisiin, joita työyhteisössä on esiintynyt. Samalla he reflektoivat rooliaan ja vastuutaan ammatissa, jossa järjestystä ylläpidetään vallankäytön avulla.

Monikanavainen videoteos esitetään Alvar Aallon vuonna 1956 suunnittelemassa Suomen paviljongissa Giardinin biennaalipuistossa. Studio L A:n suunnittelema paikkasidonnainen näyttelyarkkitehtuuri jakaa Aalto-paviljongin kahteen vuorovaikutteiseen osaan, joita erottaa yksisuuntainen peili. Muuntaen paviljongin aktiiviseksi tilalliseksi kokemukseksi näyttely sekä osoittaa että kyseenalaistaa tarkkailijoiden ja tarkkailtavien välillä olevia valtasuhteita.

Close Watchin taustalla vaikuttavat Pilvi Takalan kohtaamiset vartijoiden ja järjestyksenvalvojien kanssa aikaisempien teostensa yhteydessä. Näyttely valottaa tätä matalapalkkaista, heikosti säänneltyä ja väheksyttyä ammattikuntaa, jonka tulee jatkuvasti punnita käyttämäänsä valtaa. Tarkastelemalla työssä esiintyviä eettisiä ongelmia teos tekee näkyväksi, miten kontrollia ylläpidetään turvallisuusalan sisällä ja sen toimesta, ja miten ylipäätään ohjailemme toistemme käytöstä.

Julkaisu ja verkkosivu

Näyttelyn ohessa ilmestyi teoksen laajaa taustatutkimusta esittelevä näyttelyjulkaisu, jonka julkaisi Mousse Publishing. Julkaisu sisältää Pilvi Takalan entisten kollegoiden haastatteluita, taiteilijan muistiinpanoja työstä kentällä, kuvamateriaalia sekä kuraattori Christina Lin esseen. Julkaisua voi tilata kustantajan verkkosivuilta.

Kokonaisuutta täydensi lisäksi digitaalista materiaalia sisältävä verkkosivusto (closewatch.site).

Yhteistyökumppanit ja tukijat

Näyttelyn pääyhteistyökumppani oli Saastamoisen säätiö.

Näyttelyn päätukija oli opetus- ja kulttuuriministeriö. Muita tukijoita olivat EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK, Suomen kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen suurlähetystö Roomassa.

Näyttelyä tukivat lisäksi Pilvi Takalaa edustavat galleriat Helsinki Contemporary, Carlos/Ishikawa (Lontoo) ja Stigter van Doesburg (Amsterdam).

Miracle Workers -kollektiivin ensimmäinen yhteisnäyttely A Greater Miracle of Perception oli esillä Suomen Alvar Aalto -paviljongissa Venetsian kuvataidebiennaalissa vuonna 2019. Näyttelyssä oli esillä taiteilija Outi Pieskin installaatio, joka ilmensi saamelaisten yhteistä kamppailua raja-aitoja vastaan sekä sarja ihmeiden kokemuksellista poetiikkaa luotaavia lyhytelokuvia. Elokuvat käsikirjoittivat ja ohjasivat kollektiivin jäsenet Maryan Abdulkarim, Khadar Ahmed, Hassan Blasim, Sonya Lindfors, Leena Pukki, Martta Tuomaala, Christopher L. Thomas ja Suvi West.

Näyttelyn kuratoivat Giovanna Esposito Yussif, Christopher Wessels ja Bonaventure Soh Bejeng Ndikung. Paviljongissa kohtaamisen paikkoina toimivat Lorenzo Sandovalin koottavat moduulit.

Venetsian 58. taidebiennaali järjestettiin 11. toukokuuta–24. marraskuuta 2019.

Suomen näyttely: A Greater Miracle of Perception

A Greater Miracle of Perception -näyttelyssä nähtävillä ollut Outi Pieskin (s. 1973) paikkasidonnainen teos Ovdavázzit – Forewalkers (2019) nosti esiin saamelaisten kansallisvaltioiden rajojen yli käymää kamppailua itsemääräämisoikeudesta elinalueensa maihin ja vesiin. Teos painotti, että elämän ja liikkuvuuden tulee perustua kestävään rinnakkaiseloon alueen luonnontarpeiden kanssa. Saamelaisten asuinalueiden neljän maan – Suomi, Ruotsi, Norja ja Venäjä – näkyvät ja näkymättömät rajat toivat teoksessa esille kysymyksiä rajojen ja hallinnon oikeutuksista sekä rajojen ylittämisen etuoikeudesta.

Teoksen muodostava kävelysauvojen raito ylitti paviljongin rajat. Se toimi kompassina tai mahdollisuutena merkitä reittejä, jotka opastavat saamelaisia ja kaikkia maansa menettäneitä, aidattuja tai muuten valtioiden maantieteen ja politiikan rampauttamia. Saamelaisten kollektiiviset ja henkilökohtaiset kertomukset ja perinteet kaiverrettiin merkkeihin, sauvanpäiden muotoihin sekä poronsarvien koristeisiin.

The Killing of Čáhcerávga (2019) on viidestä lyhytelokuvasta koostuva teos, jossa Miracle Workers -kollektiivi – joukko kulttuurityöläisiä, kirjailijoita, elokuvantekijöitä, kuvataiteilijoita, kuraattoreita, koreografeja ja muusikkoja – tutkii tottelemattomuuden potentiaalia vanhoissa ajatusmalleissa. Elokuvassa kerrotaan hajanaisia yhteisöllisiä tarinoita, ja se kuljettaa katsojansa läpi unimaisemien, yksinäisten lumisten lakeuksien, absurdististen kapitalististen merenalaisten syvyyksien, kasvipuutarhojen ja autiomaiden.

Julkaisu

Kollektiivin yhteisjulkaisu A Greater Miracle of Perception (ISBN 978-3-943620-99-3) sisältää kollektiivin jäsenten sekä kollektiivia lähellä olevien kirjoittajien esseitä ja runoja. Julkaisun on toimittanut Giovanna Esposito Yussif ja kustantanut berliiniläinen Archive Books yhdessä Frame Contemporary Art Finlandin kanssa.

Julkaisun voi tilata Archive Booksin verkkokaupasta ja se on saatavilla PDF-tiedostona aineistopankistamme.

Yhteistyökumppanit

Näyttelyn päätukija oli opetus- ja kulttuuriministeriö. Näyttelyn pääyhteistyökumppani oli Helsingin kaupunki / Helsinki Biennaali 2020. Visit Finland / Business Finland oli näyttelyn yhteistyökumppani.
Näyttelyn muita tukijoita olivat Saastamoisen säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Suomen Rooman suurlähetystö. Killing of Čáhcerávga -elokuvaa tuki AVEK / Tuuli Penttinen-Lampisuo.

Erityiskiitokset: Petri Anttonen, Tiamaria Jukola, Ksenia Kaverina, Anssi Kömi, Heikki Lokki, Inkeri Lokki, Antti Johannes Peltonen, Roope Ruuska, Raimo Saarinen, Elina Varis, Angel Films Oy, EW Drive, Finlandia ParkHotel Helsinki, Hanaholmen – Swedish-Finnish Cultural Center, The Museum of Impossible Forms, Sámediggi – Saamelaiskäräjät, Viherpaja Oy.

Muut suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalissa 2019

Vuosi 2019 oli Suomen supervuosi Venetsiassa: Suomen Alvar Aalto -paviljongissa nähtävän A Greater Miracle of Perception -näyttelyn lisäksi Nykytaiteen museo Kiasma tuotti Pohjoismaisen paviljongin näyttelyn. Myös Taideyliopiston kuvataideakatemia järjesti tutkimuspaviljongin Giudeccan saarella jo kolmannen kerran.

Samalla tuli kuluneeksi 120 vuotta ensimmäisen suomalaisen taiteilijan osallistumisesta Venetsian taidebiennaaliin: Noormarkussa syntyneen ja Italiaan muuttaneen Elin Danielson-Gambogin (1861–1919) teoksia nähtiin ensimmäisen kerran biennaalin yleisessä näyttelyssä vuonna 1899.

Taiteilijat Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors esittivät ensimmäisen yhteisen teoksensa The Aalto Natives Suomen paviljongissa Venetsian kansainvälisessä taidebiennaalissa 2017. Näyttelyn kuratoi hollantilainen kuraattori Xander Karskens.

Venetsian 57. taidebiennaali järjestettiin 13. toukokuuta–26. marraskuuta 2017.

Suomen näyttely: The Aalto Natives

Nissinen ja Mellors tunnetaan kumpikin räävittömistä ja usein komediallisista teoksistaan, joissa humoristinen ote kätkee sisäänsä ajankohtaisia kysymyksiä vallasta ja moraalista. Venetsiassa nähdyssä The Aalto Natives -teoksessaan he käsittelivät Suomen historiaan ja kansallisidentiteettiin liittyviä kliseitä.

Yhdistämällä ideoita ja stereotyyppejä arkeologiasta, antropologiasta ja scifistä teoksessa kuviteltiin uudelleen suomalaista yhteiskuntaa kahden ulkopuolisen messiashahmon, Gebin ja Atumin, silmin. Hahmoja esittävät puhuvat animatisoidut nuket.

Tarinassa yliolennot Geb ja Atum palaavat Suomeen, jonka he ovat luoneet miljoonia vuosia aiemmin ja jonka sillä välin kehittynyttä kulttuuria he yrittävät ymmärtää. He käyvät keskustelua, jota kuvittavat lyhyet videot suomalaisesta luomismytologiasta, nyky-yhteiskunnasta ja heidän visiostaan Suomen tulevaisuudeksi.

Tämä narratiivinen kehys antoi Mellorsille ja Nissiselle mahdollisuuden uskonnon ja ihmisen olemassaolon sekä järkeä ja edistystä fetissin tavoin ihailevan kulttuurin kritiikkiin. Loihtiakseen hahmojensa maailman ja persoonan Mellors ja Nissinen yhdistivät useita visuaalisia keinoja: videomateriaalia jossa esiintyvät Muppet-tyyliset nuket, 3D-tietokonegrafiikkaa ja piirrosanimaatiota. Installaatiossa eri mediat ja teknologiat synkronoituvat dynaamiseksi, kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi.

“The Aalto Natives tarkastelee absurdistisen satiirin keinoin kansallisidentiteetin rakentamista ja kulttuurin alkuperää. Pukemalla intellektuellit pyrkimyksensä tarkoituksellisen hölmöön asuun teos sekä käsittelee monimutkaisia haasteita, joita globalisoitunut maailma kohtaa parhaillaan, kuten uuskonservatiivista nationalismia, suvaitsemattomuutta ja luokkaerojen kasvua”, sanoo näyttelyn kuraattori Xander Karskens.

Yhteistyökumppanit

Näyttelyn pääyhteistyökumppani oli Nykytaiteen museo Kiasma ja yhteistyökumppaneita olivat Visit Finland ja Jyväskylän kaupunki. Näyttelyn päätukija oli opetus- ja kulttuuriministeriö ja tukijoita olivat Mondriaan Fund, Rijksakademie van Beeldende Kunsten, Saastamoisen säätiö, Jack Bakker, THE EKARD COLLECTION, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK, Suomi 100, Dommering Collection, Frans Hals Museum | De Hallen Haarlem, Cobra Museum of Modern Art, Suomen suurlähetystö Roomassa, MONITOR, Ellen de Bruijne Projects, Stigter van Doesburg, The Box ja Matt’s Gallery.

Muut suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalissa 2017

Pasi Myllymäki ja Mika Taanila Pohjoismaisessa paviljongissa
Venetsian biennaalin Pohjoismainen paviljonki esitti ryhmänäyttelyn nimeltä Mirrored. Näyttelyssä nähtiin teoksia kuutta eri sukupolvea edustavilta taiteilijoilta, Siri Aurdal, Nina Canell, Charlotte Johannesson, Jumana Manna, Pasi Myllymäki ja Mika Taanila.

Avoin haku Venetsian biennaalin Suomen näyttelyksi

Paviljonkiin toteutettava näyttelyhanke valittiin avoimella haulla, jonka Frame järjesti alkuvuodesta 2016. Ehdotuksia Suomen näyttelyksi tuli yhteensä 96 kappaletta. Frame haki haussa ehdotuksia, joissa tutkitaan itsenäisyyttä ja sen muodostumista riippuvuussuhteissa sekä niitä poissulkemisen, unohtamisen ja hiljentämisen mekanismeja, jotka ovat osa kansallisen identiteetin rakennusta. Halusimme pohtia, kuinka 100-vuotisjuhlaansa vuonna 2017 viettävä Suomi kietoutuu osaksi laajempia historian kertomuksia ja mahdollisia tulevaisuuksia globaalissa todellisuudessa, jonka nykyhetkeä määrittävät yhteen punoutuvat kriisit.

Vuoden 2017 Suomen Paviljongin näyttelyn taiteilijat valitsi kansainvälinen tuomaristo. Tuomariston puheenjohtajana toimi Framen johtaja Raija Koli, ja sen jäsenet olivat: Framen ohjelmapäällikkö Taru Elfving, kuraattori Katerina Gregos, professori Sarat Maharaj, Kiasman johtaja Leevi Haapala, kuraattori Maaretta Jaukkuri ja taiteilija Patrik Söderlund.

Suomen paviljongissa nähtiin vuonna 2015 taiteilijaduo IC-98:n (Patrik Söderlund ja Visa Suonpää) installaatio Tunnit, ajat, iäisyydet (Hours, Years, Aeons), joka tutkii ihmisen jälkeistä aikaa. Teos yhdisteli piirrosanimaatiota, ääntä ja materiaalisia elementtejä, ja se oli itsenäinen osa taiteilijaduon Abendland-teossarjaa. Teoksen äänimaiseman sävelsi Max Savikangas. Näyttelyn kuratoi Framen ohjelmapäällikkö Taru Elfving.

Venetsian 56. taidebiennaali järjestettiin 9. toukokuuta–22. marraskuuta 2015.

Suomen näyttely: Tunnit, ajat, iäisyydet

IC-98 tunnetaan animaatioistaan ja installaatioistaan, jotka lähtevät liikkeelle teoksen esityskontekstista. Venetsiassa esillä olleen teoksen lähtökohtana oli Alvar Aallon suunnittelema puinen paviljonki, joka rakennettiin alun perin väliaikaiseksi näyttelytilaksi vuonna 1956. Rakennus kertoo osaltaan tarinaa suomalaisesta kansakunnasta ja sen kasvusta. Suomalainen hyvinvointivaltio syntyi aikanaan metsäisen maan vihreästä kullasta. Mesenaatti Maire Gullichsenin rakennuttama paviljonki itsessään rahoitettiin kotimaisesta puuteollisuudesta ansaitulla omaisuudella. Tänä päivänä metsäteollisuuden perintöä ovat tarmokkaasti hoidetut puupellot, joiden eläimistön ja kasviston monimuotoisuus on köyhtynyt. Lähellä maita, jotka aikanaan tuottivat pääoman Aalto-paviljongin rakentamista varten, suunnitellaan ydinjätteen loppusijoitusluolastoa Onkaloa.

”Monet lempiteemamme olivat läsnä paviljongissa niin sen luonnollisessa kuin institutionaalisessa ympäristössä. Pohdimme teoksessamme ennen kaikkea pitkää ajallista kestoa, mutta myös puita, puutarhoja ja puistoja, uudisraivausta ja jälleenrakentamista, aineen ja energian muodonmuutoksia sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan historiallisia ja ekologisia ehtoja”, kertoo Patrik Söderlund.

IC-98:n teoksille keskeistä on ranskalaisen historioitsijan Fernand Braudelin teesi ajan keston jakautumisesta eri pituuksiin ja erityisesti hänen käsitteensä la longue durée eli pitkä kesto, jonka puitteissa voidaan tarkastella hitaimmin muuttuvia rakenteellisia ilmiöitä, kuten ilmastollisia ja maantieteellisiä oloja. Venetsiassa nähtävän teoksen ytimessä on syvä aika eli äärimmäisen pitkät – miljoonien vuosien mittaiset – geologiset ajanjaksot.

”Tunnit, ajat, iäisyydet kiteyttää IC-98:n pitkäjänteisen, kriittiseen tutkimukseen perustuvan taiteellisen työskentelyn eeppiseksi uudeksi teokseksi, jossa materia ja myytit kietoutuvat aikaamme määrittävien murrosten äärellä,” sanoo näyttelyn kuraattori Taru Elfving.

Yhteistyökumppanit

Framen tukijat ja yhteistyökumppanit Venetsian 56. taidebiennaalissa olivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Alfred Kordelinin säätiö, Saastamoisen Säätiö, Serlachius-museot, Suomen Taideyhdistys, Avotakka, Finnish Design Shop, Amos Andersonin taidemuseo, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Helsingin taidemuseo ja Nykytaiteen museo Kiasma.

Muut suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalissa 2015

Suomen Hours, Years, Aeons -näyttelyn lisäksi suomalaisia taiteilijoita osallistui taidebiennaalin aikana erilaisiin näyttelyihin ja tapahtumiin Venetsiassa.

• Liisa Roberts Venetsian biennaalin päänäyttelyssä All the World’s Futures
  Okwui Enwezorin kuratoimassa Venetsian biennaalin päänäyttelyssä Kaikki maailman tulevaisuudet (All the World’s Futures) nähtiin suomalaistaiteilija Liisa Robertsin teos Petersburg Underground.
  Padiglione Centrale, Giardini della Biennale
  9.toukokuuta–22.marraskuuta 2015

• Research Pavilion Experimentality
  Taideyliopisto järjesti Venetsian taidebiennaalin yhteydessä taiteellisen tutkimuksen paviljongin. Ohjelma sisälsi sekä tutkimuspainotteisen kansainvälisen nykytaidenäyttelyn että monimuotoisia taiteellisen tutkimuksen tapahtumia. Paviljongissa ovat mukana niin kuvataide, musiikki, tanssi kuin teatterikin.
  Sala del Camino
  7. toukokuuta–28. kesäkuuta 2015

• Sasha Huber Frontiers Reimagined
  Museo di Palazzo Grimani
  9.toukokuuta–22. marraskuuta 2015

• Adel Abidin Glasstess Gotika 2015
  Palazzo Franchetti, Istituto Veneto di Scienze, Lettere ed Arti
  9.toukokuuta–22. marraskuuta 2015

• Heidi Tikka Differences on Identity
  Sala del Portale
  1.–30. heinäkuuta 2015

• Anna‐Lea Kopperi & Heini Nieminen Jump into the Unknown – Nine Dragon Heads
  Palazzo Loredan dell’Ambasciatore
  9. toukokuuta – 18. kesäkuuta 2015

• Maaria Wirkkala Proportio
  Palazzo Fortuny
  9. toukokuuta – 22. marraskuuta

• Päivyt Niemeläinen Grazie Italia (teos Ecce Homo)
  Grenadan paviljonki ja Guatemalan paviljonki
  8. heinäkuuta – 8. elokuuta 2015

• Paula Haapalahti Self Identities – Faces. Places. Spaces.
  Venice Art House, Palazzo Ca’ Zanardi
  1.heinäkuuta–11.heinäkuuta 2015

Frame tuotti vuonna 2013 Venetsian biennaaliin Suomen näyttelyn Falling Trees. Näyttely jakautui poikkeuksellisesti kahteen eri paviljonkiin, kansalliseen Alvar Aalto -paviljonkiin sekä Pohjoismaiseen paviljonkiin. Näyttelyn taiteilijat olivat Antti Laitinen ja Terike Haapoja. Falling Trees -näyttelyn kuraattoreina toimivat Marko Karo, Mika Elo ja Harri Laakso, jotka muodostavat yhdessä kuraattoriryhmän Gruppo 111.

Venetsian 55. taidebiennaali järjestettiin 1. kesäkuuta–24. marraskuuta 2013.

Suomen näyttely: Falling Trees

Falling Trees -näyttelykokonaisuus sai paitsi nimensä myös käsitteellisen lähtökohtansa odottamattomasta tapahtumasta vuoden 2011 Venetsian taidebiennaalissa, jossa suuri puu pirstoi kaatuessaan Aalto-paviljongin ja katkaisi esillä olleen näyttelyn ennenaikaisesti.

Terike Haapoja (s. 1974) muunsi kokonaisvaltaisilla arkkitehtonisilla eleillä Sverre Fehnin suunnitteleman Pohjoismaisen paviljongin tutkimuslaboratorioksi, jossa teknologia ja tiede asemoituvat elämän ja taiteen peruskysymysten – muistin, luontosuhteen ja kuolevaisuuden – tutkimisen välineiksi.

Antti Laitinen (s. 1975) pystytti Aalto-paviljonkiin video- ja valokuvateoksista, installaatioista ja performanssista koostuvan kokonaisuuden, jossa tinkimätön käsitteellisyys, absurdi huumori ja leikissä piilevä säännönmukaisuus löivät kättä.

”Haapojan ja Laitisen näyttelyt muodostavat eräänlaisen tiedon puutarhan, jossa tieto ei kuitenkaan ole poimittavissa suoraan puusta, kuten luokitteluun perustuvissa kasvitieteellisissä puutarhoissa tai eläintarhoissa. Tässä puutarhassa tieto merkitsee jaettua, avointa ja konkreettista osallistumista, luonnon ja sen eri lajien aktiivisen toimijuuden tunnustamista”, kertovat näyttelyn kuraattorit.

”Molemmat taiteilijat työstävät erilaisia tietämisen tapoja ja haastavat meitä ajattelemaan inhimillisiä ulottuvuuksiamme uudelta kannalta, vaikka he työskentelevätkin hyvin erilaisin tavoin ja lopputuloksin. Heidän työnsä paljastavat arvaamattomuuden arkielämämme perustassa samalla kun ne rikastuttavat kuvittelukykymme mahdollisuuksia.”

Yhteistyökumppanit

Falling Trees -näyttelyn yhteistyökumppaneita olivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Aalto yliopisto, Ateneumin taidemuseo, Bukowskis, DB Schenker, EMMA, Helsingin taidemuseo, Helsingin yliopiston Ilmakehätutkimuksen keskus, Nykytaiteen museo Kiasma, ulkoasiainministeriö, Serra dei Giardini ja Suomen Rooman-suurlähetystö.

Muut suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalissa 2013

Suomen Falling Trees -näyttelyn ja virallisen oheisohjelman lisäksi Venetsian biennaalin aikana useat suomalaiset taiteilijat osallistuivat taidebiennaalin aikana erilaisiin näyttelyihin ja taidetapahtumiin Venetsiassa.

Suomalaistaiteilijoiden näyttelyitä ja esityksiä Venetsian taidebiennaalin 2013 aikana:

• Jan-Erik Andersson: Life on a Leaf

Jan-Erik Anderssonin Life on a Leaf -videoteos nähtiin osana Personal Stuctures -näyttelyä.
Palazzo Bembo
1.kesäkuuta–24.marraskuuta 2013

• FixC Cooperative: PARALLAX View

Interventioita ja tapahtumia Venetsian kaupungin kaduilla Venetsian taidebiennaalin avajaisviikolla ja nettigalleria internetissä
1.kesäkuuta–24.marraskuuta 2013

• Infr’Action Venezia 2 – International Performance Art Festival

Esityksiä mm. seuraavilta taiteilijoilta:
John Court
Helinä Hukkataival
Katri Kainulainen
Pekka Kainulainen
Magnús Logi Kristinsson
Irma Luhta
Pekka Luhta
Garibaldi, Giardini, Castello, Arsenale & San Marco
28.toukokuuta–1.kesäkuuta 2013