Venetsian biennaalin avajaisviikko toukokuussa 2026. Kuva: Rosa Kuosmanen
Vaikuttavan nykytaiteen lisäksi 61. Venetsian taidebiennaali tullaan muistamaan poliittisista jännitteistä ja lukuisista mielenilmauksista. Suomen paviljongin komissaari Juha Huuskonen käy läpi viime viikkojen tapahtumia ja pohtii, miten kansainvälinen taideyhteisö suuntaa tästä eteenpäin.
Venetsian biennaali ei voi välttää kansallisvaltioihin liittyviä poliittisia kysymyksiä, sillä ne ovat kiinteä osa sen ydintä. Päätöksen kansallisen näyttelypaviljongin toteuttamisesta biennaaliin tekee valtion virallinen edustaja, kuten kulttuuriministeriö. Seuraava askel on nimittää paviljongin komissaari: organisaatio tai henkilö, joka vastaa taiteilijan ja kuraattorin valintaprosessista sekä näyttelyn tuottamisesta.
Noin 30 maalla, kuten Suomella, on Venetsiassa pysyvä näyttelypaviljonki. Giardini-biennaalipuistossa sijaitsevan Suomen paviljongin ovat suunnitelleet Alvar ja Elissa Aalto, ja se viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa. Rakennus on arvokas kulttuuriperintökohde, jonka omistaa Suomen valtio. Sitä ylläpitävät opetus- ja kulttuuriministeriö sekä ulkoministeriö yhteistyössä Venetsian eri viranomaisten kanssa. Frame on toiminut paviljongin komissaarina viimeiset kaksi vuosikymmentä.
Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, ministeriö kunnioittaa taideinstituutioiden itsenäisyyttä eikä pyri puuttumaan taiteilijoiden ja kuraattorien valintaprosessiin tai näyttelyn sisältöön. Vastaavasti komissaarit haluavat kunnioittaa taiteilijoiden ja kuraattorien ilmaisun vapautta ja tarjota heille mahdollisuuden tuoda oma itsenäinen äänensä biennaaliin.
Venetsian biennaali on eräänlainen säännöllinen tilannekatsaus kansallisvaltioiden ja taideinstituutioiden välisiin suhteisiin. Järjestelmä ei aina toimi täydellisesti, kuten tänä vuonna Australian ja Etelä-Afrikan paviljongien tapaukset osoittivat. Australian paviljonki on hyvä esimerkki siitä, miten taideyhteisön painostus voi johtaa myönteisiin tuloksiin. Australian paviljongin taiteilijavalinta pyrittiin perumaan poliittisin perustein, mutta taidekentän vastustuksen johdosta päätös pyörrettiin. Myös Etelä-Afrikan paviljonkiin suunniteltu näyttely esitettiin lopulta itsenäisen järjestäjän toimesta osana biennaalin oheisohjelmaa sen jälkeen, kun maan kulttuuriministeriö peruutti virallisen osallistumisen.
Taiteen vapauden ollessa uhattuna eri puolilla maailmaa, meidän tulisi vaalia ja suojella biennaaliin osallistuvien taiteilijoiden ja kuraattoreiden ilmaisunvapautta ja pitää poliittinen ohjaus käsivarren mitan päässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei politiikka olisi läsnä näyttelyissä. Päinvastoin, monet taiteilijat käyttävät kansallista paviljonkia tilaisuutena ottaa kantaa vaikeisiin poliittisiin kysymyksiin, haastaen kansallisia narratiiveja niiden myötäilemisen sijaan.
Vaikka politiikka on aina läsnä Venetsian biennaalissa, tämän vuoden biennaalin yhteydessä on todistettu erityisen paljon poliittisia kannanottoja, joihin on osallistunut ennätyksellinen määrä ihmisiä ja toimijoita. Biennaalin avajaisviikolla toukokuussa järjestettiin lakkoja ja mielenosoituksia, julkaistiin kannanottoja ja suljettiin protestina kymmeniä näyttelypaviljonkeja. Mielenilmausten pääkohde on ollut Israelin ja Venäjän kansallisten paviljonkien osallistuminen biennaaliin. Tämän tekstin julkaisun aikaan yhteensä 240 biennaaliin osallistuvaa taiteilijaa, kuraattoria ja taidealan työntekijää on allekirjoittanut Art Not Genocide Alliance ANGA:n avoimen kirjeen, jossa vaaditaan Israelin sulkemista ulos vuoden 2026 biennaalista. Myös Venäjän osallistuminen on kohdannut voimakasta vastustusta sekä taideyhteisöltä että poliittisilta tahoilta, kuten Italian kulttuuriministeriltä. Poliittinen vastustus nojaa tässä tapauksessa EU:n laajuisiin Venäjä-pakotteisiin, joiden jo itsessään pitäisi tehdä Venäjän osallistuminen biennaaliin mahdottomaksi.
Avajaisviikon toimemme pohjautuivat vuoropuheluun Framen, taiteellisen tiimin, paviljonkien komissaarien verkoston sekä erilaisten mielenilmausten järjestäjien välillä. Suomen paviljonki liittyi 8. toukokuuta ANGA:n, Biennalocenen ja muiden järjestämään lakkoon, jonka aikana lukuisat kansalliset paviljongit sulkivat ovensa solidaarisuudesta Palestiinan ja kulttuurialan työntekijöiden oikeuksien puolesta. Liityimme myös useiden päänäyttelyn taiteilijoiden ja kansallisten paviljonkien joukkoon ja vetäydyimme Visitors’ Lion -palkinnosta, jonka biennaali käynnisti näyttelyn tuomariston erottua tehtävistään. Suomen paviljonki teki myös lahjoituksen ARC:lle (Artist at Risk Connection) tukeakseen järjestön kansainvälistä toimintaa. Nämä olivat meille merkityksellisiä tapoja ilmaista tukea ja solidaarisuutta, sillä uskomme, että laajempien liittoutumien rakentaminen on erityisen tärkeää näinä aikoina.
Biennaalin järjestäjät ovat kiertäneet vastuutaan vedoten sitoutumiseensa sananvapauteen. Biennaalille osoitetussa, 13. maaliskuuta julkaistussa kirjeessä, 74 päänäyttelyyn osallistunutta taiteilijaa ja kuraattoria kyseenalaistivat tämän seuraavalla lausunnolla:
”La Biennale has made a statement of neutrality, and we submit in response that allowing governments that are actively committing war crimes, atrocities, and genocide to participate is not neutral. A community of nations can only exist if states are sanctioned when they egregiously violate international law and human rights. As the largest and most visible art event in the world, a position taken by La Biennale has an enormous impact. While it may be beyond the power of an exhibition to bring justice to all our concerns, there are ethical lines that can be drawn, and actions that cannot be normalized.”
Frame yhtyy yllä olevaan kannanottoon ja kehottaa biennaalia vastaamaan siihen. Biennaalin tulisi tunnustaa taideyhteisön kanta ja tehdä eettisillä perusteilla päätöksiä kansallisten paviljonkien osallistumisesta. Se on tehnyt niin ennenkin – biennaali sulki Etelä-Afrikan pois apartheid-vuosina. Sen tulisi tehdä sama päätös nyt Israelin ja Venäjän kohdalla.
Tämän vuoden mielenosoituksia voidaan ehkä verrata vuonna 1968 biennaalissa järjestettyihin laajoihin mielenosoituksiin. Pidämme mielenosoituksia merkityksellisinä ja välttämättöminä ja toivomme, että ne johtavat muutokseen biennaalin toimintatavoissa, kuten tapahtui vuoden 1968 mielenosoitusten jälkeen. Tuolloin Biennaali lakkautti palkintonsa, kielsi taideteosten myynnin ja esti Etelä-Afrikan osallistumisen. Lisäksi merkittävänä seurauksena biennaali muuttui vuonna 1973 itsenäiseksi organisaatioksi, kun Italian parlamentti kumosi vuonna 1938 säädetyn lain, joka oli asettanut tapahtuman hallituksen valvontaan.
Tänä vuonna biennaaliin osallistui ennätykselliset 100 maata, mikä on selkeästi enemmän kuin vuonna 2024 osallistuneet 87 maata. Julkisessa keskustelussa on noussut esiin kysymys siitä, tulisiko kansallisten paviljonkien vetäytyä biennaalista kokonaan. Lähtökohtaisesti uskomme, että läsnäolo ja vuorovaikutus taideyhteisön kanssa ovat tehokkaampia tapoja vaikuttaa muutosten puolesta. Samalla Frame, kuten monet muutkin komissaarit, seuraa tarkasti, miten biennaali reagoi nykyisiin kiistoihin. Tämän vuoden tapahtumaa ympäröivien jännitteiden ja biennaalin riittämättömän reagoinnin vuoksi on mahdollista, että jotkut osallistujamaat päättävät jäädä pois vuonna 2028.
Politiikka on kietoutunut tiiviisti biennaalin ytimeen, ja kaikkien osapuolten on löydettävä mahdollisimman rakentavat keinot luovia eteenpäin. Tämä vuosi osoitti selvästi, että biennaali ei voi sivuuttaa kasvavaa kritiikkiä ja jännitteitä, jos se haluaa säilyttää uskottavuutensa ja asemansa kansainvälisessä taideyhteisössä.
Jännitteistä huolimatta avajaisviikkoa leimasivat syvä solidaarisuus, yhteisöllisyys ja halu toimia taiteilijoiden, kuraattoreiden, taidealan työntekijöiden ja kansallisten paviljonkien työryhmien keskuudessa. Parhaimmillaan biennaali toimii foorumina, jossa voidaan kokoontua yhteen, rakentaa yhteistä vastarintaa tuhoisalle politiikalle, samalla kun juhlimme taidetta keinona kyseenalaistaa nykymaailmaa ja kuvitella sille vaihtoehtoja.
– Juha Huuskonen, toimitusjohtaja
Tässä blogissa Framen työntekijät ja kirjoittajavieraat avaavat työtään taiteen parissa ja käsittelevät nykytaiteeseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Tämä blogipostaus on julkaistu suomeksi ja englanniksi.