Feministinen yhteisymmärrys vei Los Angelesiin

Taiteilija Ana Teo Ala-Ruona toteutti kesällä 2019 TWAH (=These Worlds Are Here) näyttelyprojektin Los Angelesissa. Projektin taustalla oli vuoden kestänyt antoisa yhteistyö Framen asiantuntijavieraan, yhdysvaltalaisen kuraattorin Ceci Mossin kanssa.

Lähikuva taiteilijasta. Kasvot nojaavat käteen.Ceci Moss otti Ala-Ruonaan yhteyttä ollessaan Helsingissä Framen ja HIAPin HICP-kuraattoriresidenssissä keväällä 2018. Tapaamisen päätteeksi hän pyysi taiteilijaa Los Angelesiin ja yhteistyö alkoi saman tien. TWAH-projekti toteutettiin Los Angelesissa kesällä 2019 laajana työpajakokonaisuutena, joka kulminoitui ääni -ja teksti-installaationa Mossin ylläpitämässä Gas-galleriassa.

Taiteilija kuvailee yhteistyötä inspiroivaksi, mutkattomaksi ja molemmin puolin kunnioittavaksi. “Työskentelyämme yhdisti monet eri tekijät, kuten feministiset lähtökohdat. Tämä feministinen yhteisymmärrys näkyi läpikotaisesti projektimme työstämisen kaikilla osa-alueilla”, Ala-Ruona kuvaa.

“En ollut osannut odottaa saamaani laajaa yleisöä ja näkyvyyttä, joten olin sekä matkan aikana että sen jälkeen melko liikuttunut ja onnellinen. Ceci oli tehnyt paljon pohjatyötä ja levittänyt sanaa projektistani jo etukäteen.”

 

Los Angelesissa työskentely lisäsi ammatillista itsevarmuutta

Ala-Ruona kokee, että kansainvälinen näyttelytoiminta haastaa taiteilijaa pohtimaan työtään suhteessa erilaisiin konteksteihin, kulttuuriin, historiaan ja politiikkaan.

“TWAH-projektin vieminen juuri Los Angelesiin lisäsi ammatillista itsevarmuutta ja antoi paljon tietoa myös oman työni merkityksistä, sisällöistä ja teemoista. Queer-tekijänä pidän erityisen tärkeänä sen, että sain esittää työtäni kaupungissa, jossa queer-teemat taiteessa ovat selvästi enemmän arkipäivää kuin Suomen taidekentällä. Kenttä Suomessa on mielestäni kiinnostava, mutta kuitenkin kovin pieni eikä niin moninainen kuin toivoisin.”

Tämän lisäksi taiteilijan mukaan Ceci Mossin kautta saadut kontaktit, ja niiden kautta tehty ajatustenvaihto sekä studiovierailut paikallisten taiteilijoiden ja kuraattorien kanssa tuntuivat merkityksellisiltä.

“Yhteistyön kautta pääsin tapaamaan useita tekijöitä ja näkemään teoksia, joiden kanssa minulla ja työlläni oli paljon yhtymäkohtia.”

 

Luottamus omaan ideaan tärkeää

Ana Teo Ala-Ruonan mukaan taiteilijan on hyvin tärkeää luottaa itseensä ja ideaansa, vaikka se joskus olisikin vaikeaa. “Aina voi pyytää vinkkejä ja konsultaatiota kollegoilta, ja koen, että kansainvälistä hanketta toteutettaessa paikallisen taidekentän toimijoiden apu ja tuki onkin välttämätöntä.”

”Sen lisäksi, että apuraha mahdollisti kansainvälisen projektin toteuttamisen, se luo uskoa omaan taiteelliseen tekemiseen. Framen apuraha oli minulle eräänlainen osoitus siitä, että työni kansainvälisyyteen uskoo joku muukin Suomessa kuin minä itse.”

“On tärkeää myös muistaa, että apurahojen saaminen tai ei saaminen ei aina mittaa taiteellisen työn syvyyttä, tärkeyttä, laatua, rikkautta tai radikaaliutta. On oltava valmis saamaan kielteisiä apurahapäätöksiä vaikka työn alla oleva projekti olisi kuinka hieno tahansa.”

 

Framen apurahoilla tuetaan suomalaistaiteilijoiden näyttelyitä ulkomailla, kansainväliseen levitykseen tarkoitettuja taidejulkaisuja, gallerioiden osallistumista taidemessuille ja nykytaiteen ammattilaisten verkostoitumismatkoja. Haku matka-apurahoihin vuodelle 2020 on käynnissä.

 

Teksti: Iris Suomi
Artikkelikuva: TWAH-työpaja Los Angelesissa, Larin Sullivan.
Lähikuva Ana Teo Ala-Ruonasta, Venla Helenius.