Elina Brotherus: Tämä on warholilainen viisitoistaminuuttiseni

Viime helmikuussa valokuvataiteilija Elina Brotherus voitti suuren ranskalaisen valokuvakilpailun. Règle du jeu -palkintonäyttely avautuu Pariisin Pompidou-keskuksessa syyskuussa. Tapasimme Brotheruksen näyttelyvalmistelujen alla Helsingissä.

Eräänä talvisena päivänä Elina Brotherus istui Pariisissa juryn edessä elämänsä ensimmäistä kertaa. Aikaa oman idean esittelyyn oli varattu puoli tuntia. Viidentoista minuutin päästä Brotherusta pyydettiin lähtemään – edes katalogeja ei kannattanut jättää. ”Ajattelin, että tämä ei voinut mennä hyvin. He kuitenkin soittivat vielä samana iltana ja kertoivat minun voittaneen palkinnon”, kertaa Brotherus tapahtunutta.

Carte blanche PMU -valokuvakilpailun voitosta alkoi Brotheruksen uran intensiivisin työrupeama. Kaikkien palkintonäyttelyn teosten tuli olla uusia. Taiteilijalle tuli olo, että kahdenkymmenen vuoden aikana kaikki on jo tehty – mitä uutta voi kameran edessä enää keksiä? Lopulta idea teoksiin tuli 1960-luvulla syntyneestä eri taiteenaloja yhdistäneestä fluxus-liikkeestä, jota Brotherus tutki alun perin toista palkintoa, Prix Elyséetä varten.

”Tajusin, että 1960–70-luku on tullut uudestaan.”

”Olin hiljattain mukana René Blockin kuratoimassa näyttelyssä Berliinissä. Näyttely esitteli hänen omaa arkistoansa ja kokoelmaansa. Nähtyäni näyttelyn ja juteltuani näistä ajoista Renén kanssa minulla välähti, että fluxus-taiteilijat ovat kirjoittaneet ohjeita, miten teos tehdään – he kutsuvat niitä nimellä event score. Ne ovat eräänlaisia partituureja, kirjallisia nuotteja teoksen tekemiseen. ”

Elina-Brotherus_Balloon-Dash_03

Itse keksitty taidekoulu

Elysée-palkintoa Brotherus ei voittanut, mutta kahdeksan parhaan joukkoon sijoittuminen antoi taloudellisen mahdollisuuden idean jatkotyöstöä varten. ”Silloin tajusin, että 1960–70-luku on tullut uudestaan. Näen että tämä on itse keksimäni taidekoulu, jossa nämä ihanat, kummalliset, vähän unohdetut taiteilijat ovat opettajiani ja auttavat minua.”

”Koska fluxus-taiteilijoiden scoret ovat niin avoimia, ne voidaan toteuttaa eri tavoin niin, että niistä tulee joka tapauksessa tekijänsä näköisiä töitä. Kun kysyin Renéltä, että voinko tehdä toisten keksimiä ideoita, hän totesi, että ilman muuta – se on ollut koko scoren idea. Tämä pelasti minut – voin olla luova ilman että minun tarvitsee olla kekseliäs”, summaa Brotherus.

 

Le jeu – leikkiä ja peliä

PMU-kilpailussa ehdotuksen tuli jollain tavalla liittyä peliin, le jeu. ”PMU on Ranskan kansallinen raviveikkausyhtiö ja ajattelin, että tämähän sopii kuin nakutettu tähän fluxus-juttuun, joka on erilaisten sääntöjen mukaan leikkimistä tai pelaamista.” Kilpailuvoiton myötä idea laajeni: Brotherus ammensi paitsi fluxuksesta, myös nykyrunoudesta, erityisesti suomalaisen Tuomas Timosen tuotannosta.

”On ollut helpottavaa ja virkistävää tehdä yhteistyötä jonkun kanssa.”

Mukana uusissa teoksissa on Brotheruksen pitkäaikainen ystävä, tanssija ja koreografi Vera Nevanlinna. ”On ollut helpottavaa ja virkistävää tehdä yhteistyötä jonkun kanssa. Vera on kiinnostunut samoista ihmisistä kuin minäkin. Hän on työskennellyt tanssija ja koreografi Deborah Hayn kanssa, joka myös käyttää scoreja työskentelyssään. Mielikuvituksemme tukevat toisiaan.”

Elina-Brotherus_Yellow-Ball

 

Pompidou on suuri valtamerilaiva

Pariisin Pompidou-taidekeskus on Ranskan ja maailman tunnetuimpia nykytaiteen museoita. Siellä esillä oleva näyttely tavoittaa valtavan määrän ihmisiä. ”Tämä on warholilainen viisitoistaminuuttiseni”, naurahtaa Brotherus. Suuren museon kanssa työskentelyssä on kuitenkin omat haasteensa. ”Pompidou on kuin hidas valtamerilaiva, jossa pieniäkin detaljeja hoitaa hierarkkinen ihmispyramidi, Brotherus toteaa. ”Suorasukaisena mutkat suoriksi -suomalaisena olen joutunut oppimaan heidän logiikkansa. Työskentely on intensiivisyydestään huolimatta ollut palkitsevaa.”

”Ajattelen, että elämä vaikuttaa töihin: kun elämässä tapahtuu jotain, työ muuttuu.”

Pompidoun valokuvaosasto, johon galleria kuuluu, on juuri nyt Brotheruksen mukaan mielenkiintoisessa tilassa: ”Sekä uusi johtaja Florian Ebner että johtajan virkaa hoitanut kuraattori Karolina Ziebinska-Lewandowska ovat muualta kuin Ranskasta – on todella jännittävää nähdä, millaisia näyttelyitä tässä valokuvan pyhätössä aletaan tehdä. PMU rahoittaa kilpailun lisäksi koko Pompidoun valokuvagalleriaa, ja edellyttää että galleriaan on ilmainen sisäänpääsy. Tällaista tietysti toivoisi Suomeenkin.”

Elina-Brotherus_Orange-Event_8

Nyt käännän sivua

Règle du jeu -projekti merkitsee Brotherukselle uuden sivun kääntämistä tuotannossa, jossa ovat vuorotelleet sekä omaelämäkerrallisuus että taidehistorialliset viitteet. ”Ajattelen, että elämä vaikuttaa töihin: kun elämässä tapahtuu jotain, työ muuttuu.” Vuosina 2009–2011 tehtyä 12 ans après -sarjaa Brotherus pitää omaelämäkerrallisuuden uutena tulemisena. Annonciation ja Carpe Fucking Diem -sarjojen jälkeen Brotherus ajatteli, että tämä oli nyt tässä: ”Fluxus tuli kuin tilauksesta – se on ihanaa, hauskaa ja kevyttä.”

 

Elina Brotheruksen Règle du jeu -näyttely avautuu Pariisin Pompidou-keskuksessa 27. syyskuuta ja on esillä 22. lokakuuta saakka. Samannimisen näyttelykatalogin julkaisee ranskalainen Filigranes-kustantamo, ja se julkistetaan näyttelyn avajaisissa. Pariisin-näyttelyn jälkeen Brotheruksen uusia teoksia on esillä mm. Wienin Kunsthaus Wienissä maalikuussa 2018 ja Serlachius-museossa Mäntässä kesäkuussa 2018.


 

Elina Brotherus, s. 1972.

Suomalainen valokuva- ja videotaiteilija, joka asuu ja työskentelee Helsingissä sekä Avallonissa, Ranskassa. Brotherus on pitänyt vuodesta 1997 lähtien lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa ja hänen teoksiaan on nähty laajalti mm. Saatchi Galleryssa Lontoossa ja Louisiana Museumissa Tanskassa. Hänet on palkittu mm. Fotofinlandialla (2000), Carnegie Art Awardin nuoren taiteilijan palkinnolla (2003), Prix Nièpce -palkinnolla (2005), valokuvataiteen valtionpalkinnolla (2008) sekä Pro Finlandia -mitalilla (2012).

 

Teksti ja Elina Brotheruksen kuva: Laura Boxberg.

Teoskuvat ylhäältä alas:

Balloon Dash, 2017, Photo, video. 60x80cm each. After Larry Miller: 220 Yard Balloon Dash, 1970.
All runners have as many inflated balloons as possible tied to their bodies. Once the balloons are in place, they run a normal 220-yard race.
Published in Ken Friedman, Owen Smith and Lauren Sawchyn (eds), The FluxusPerformanceWorkbook, a Performance Research e-publication 2002.

 

Yellow Ball, 2017. Photo. 80x106cm. After George Brecht: the yellow ball, from Cloud Scissors: music, dance, stories, games, puzzles, jokes, defections, solutions, problems, biography, questions, poems, answers, gifts to Robert Filliou from George Brecht
Published in George Brecht, Water-Yam, Editions Lebeer Hossmann, Brussels and Hamburg 1986 (Original edition: Fluxus Editions, New York and Wiesbaden 1962).

 

Orange Event, 2017, Photo, video. 9 x 30x43cm. After Bengt af Klintberg: Orange Event Number 16 (for Åke Hodell), 1963-1966.
Regard two or three oranges for a long time. From Twenty-Five Orange Events.
Published in Bengt af Klintberg, The Cursive Scandinavian Slave, Ubuclassics 2004, Series editor: Michael Tencer (Originally published as a Great Bear Pamphlet, Something Else Press, New York City 1967).