Timo Wright: Paikalliset auttavat onnistumaan

Unknown Cargo toteutti uniikin näyttelyideansa Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Projektin onnistumisessa auttoivat kaupunkinsa hyvin tuntevat paikalliset kontaktit.

Vuonna 2011 Timo Wright ja Laura Porola ryhtyivät pyörittämään Helsingin Kalasatamassa galleriaa, joka nosti taiteilijan sijasta valokeilaan itse taiteen. Kun jokaisen näyttelyn taiteilija paljastui vasta näyttelyn lopussa, saivat katsojat harvinaisen mahdollisuuden kokea taideteokset ilman ennakko-odotuksia. Taiteilijan arvaamisessa toki oli oma viehätyksensä, samoin siinä että näyttelytilana toimi aluksi tyhjä merirahtikontti.

Konttigallerian jälkeen Unknown Cargo siirtyi hetkeksi Teurastamolle Hermanniin, siitä Vallilaan ja lopuksi se toimi jonkin aikaa Kluuvin ostoskeskuksessa.

”Kluuvin jälkeen meillä oli tunne, että Suomessa kaikki oli jo tehty. Ulkomailla toimiminen tuntui luontevalta aloittaa Pohjoismaista”, kertoo Timo Wright Unknown Cargon vuoden 2015 näyttelyistä Tukholmassa ja Kööpenhaminassa.

Tärkeimpinä yhteistyökumppaneina olivat Suomen kulttuuri-instituutit kummassakin kaupungissa. Kööpenhaminassa näyttelyitä varten vuokrattiin VESS – Vesterbro Showroom ja Tukholmassa näyttelytilana toimi instituutin oma galleria. Näyttelyitä oli vuoden aikana yhteensä kuusi – kummassakin kaupungissa kolme taiteilijaa, joista kaksi oli suomalaisia ja yksi paikallinen. Konsepti oli sama kuin Suomessakin eli näyttelyiden taiteilijat pidettiin salaisuutena loppuun asti.

Unknown Cargo on ollut projektina epäkaupallinen: Wrightin sanoin teosmyynti on ollut olematonta. Taiteilijoille on kuitenkin maksettu palkkiot, matkakulut ja teoskulut eikä heiltä peritty näyttelyvuokraa.

 

Onnistumiseen tarvitaan aikaa

Miten Suomessa paljon myönteistä huomiota saanut projekti sitten onnistui Ruotsissa ja Tanskassa? Wrightin mukaan hyvin. Mukana olleille suomalaisille taiteilijoille oli tärkeää saada mahdollisuus näyttää teoksia ulkomailla. Onnistumisten lisäksi projektista jäi monta hyvää oppia.

”Olisi pitänyt käyttää vielä enemmän aikaa projektin toteuttamiseen, ja mennä kaupunkeihin paikalle jo aikaisemmin kertomaan hankkeesta ja tapaamaan ihmisiä. Konseptia oli paljon vaikeampaa kaupata kuin Helsingissä”, Wright sanoo.

”Paikalliset kontaktit ovat tärkeitä. He tuntevat jo kentän eikä silloin joudu aloittamaan niin alusta. Kontakti voi myös auttaa jalkatyön tekemisessä, ja uusien verkostojen löytymisessä. VESS oli minulle tuttu monilta Kööpenhaminan matkoilta, mutta instituutista oli apua MISSÄ

Lisäksi taustatyötä kannattaa tehdä, Wright neuvoo. Kööpenhaminassa näyttely sattui heti Chart Art Fairin jälkeen ja messut veivät yleisön ja median kaiken huomion. Sitä vastaan oli mahdoton kilpailla.

 

Taideyleisöt kiinnostavat sponsoreita

Wright kumppaneineen – Porolan, Anni Fahlerin ja Sanna Lipposen kanssa – haki rahoitusta monelta eri taholta, minkä lisäksi he neuvottelivat projektille tuotesponsoreita. Kööpenhaminassa poljettiin Pelagon polkupyörillä ja kaupungeissa pukeuduttiin Arelan neuleisiin. Wright kannustaa muitakin etsimään projektilleen mahdollisimman monia tulonlähteitä. Myös monelle vieraalta tuntuvaa sponsoriyhteistyötä Wright suosittelee kokeilemaan.

”Meillä oli Suomessakin useita vaate-, juoma- ja teippaussponsoreita. Taiteesta kiinnostuneet ovat todella kiinnostava asiakaskunta monelle yrittäjälle.”

 


Teksti: Heljä Franssila
Kuva: Unknown Cargo