Antti Laitinen: Residensseissä syntyy verkostoja

Taiteilija Antti Laitinen sanoo, ettei ole itse aktiivisesti pyrkinyt verkostoitumaan vaan kansainväliset suhteet ovat suurimmaksi osaksi syntyneet kuin itsestään. Kuitenkin Laitisen ura on ollut todella kansainvälinen. Miten hän on siinä onnistunut?

“Yleensä joku on nähnyt töitäni jossain ja ottanut yhteyttä”, Antti Laitinen sanoo.

Näin kävi esimerkiksi Turun Kuvataideakatemian näyttelyssä Tukholman taidemessuilla, jossa Los Angelesissa sijaitsevan New Image Art Galleryn galleristi oli nähnyt Laitisen töitä, kiinnostunut ja ottanut tähän myöhemmin yhteyttä.

Vuonna 2002 Laitisella oli valmistumisensa jälkeen ensimmäinen kansainvälinen näyttely New Image Art Galleryssa. Joskus taas yhteys on syntynyt yhteisen suomalaisen kontaktin kautta. Esimerkiksi vuoden 2016 alkupuolella Kiinassa järjestetyn Utopia/Heterotopia -ryhmänäyttelyn pääkuraattorin Feng Boyin Laitinen tapasi suomalaisen kuraattorin Marita Muukkosen esittelemänä.

Residenssijaksoille osallistuminen on Laitisen mukaan todella hyvä keino kansainvälisten verkostojen luomiseen.

“Erityisesti taideinstituutioiden residenssit ovat hyviä ja auttavat kansainvälisten verkostojen luomisessa. Ei välttämättä sellaiset, joissa mennään yksin mökkiin työskentelemään.”

Laitisen oma ensimmäinen kansainvälinen residenssijakso oli Framen kautta järjestynyt kolmen kuukauden mittainen jakso Gatesheadissa, Englannissa vuonna 2005. Residenssijakson aikana hän tapasi muun muassa kuraattorin, joka myöhemmin kutsui hänet osallistumaan Liverpoolin biennaaliin.

 

Käyntikortit olivat aluksi avuksi

Mitä viestinnän välineisiin tulee, Laitinen korostaa käyntikorttien ja hyvien, ajan tasalla olevien nettisivujen merkitystä. Hän kertoo verkkosivuosoitteella varustettujen käyntikorttien olleen tärkeitä verkostoitumisvälineitä erityisesti uran alkuvaiheessa. Käyntikorttien avulla potentiaaliset yhteistyökumppanit löytävät kotisivuille, ja hyvät kotisivut voivat johtaa yhteydenottoon. Laitinen kuitenkin huomauttaa, että yhteydenotot eivät välttämättä tule heti vaan joskus jopa vuosia ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Sähköposti on Laitisen mielestä hyvä väline kansainvälisten suhteiden ylläpitoon, joskaan hän ei itse aktiivisesti pyri pitämään yhteyttä kontakteihinsa. Hän kertoo kuitenkin hyödyntäneensä sähköpostilistoja erityisesti uransa aikaisemmassa vaiheessa. Sähköpostilistat auttavat muun muassa tiedottamaan näyttelyistä ja muista tapahtumista. Sosiaalisessa mediassa Laitinen ei itse ole kovin aktiivinen.

“Facebookia päivitän joskus, kun muistan”, hän kertoo. Hän kuitenkin uskoo, että sosiaalisen median kanavista voisi olla hyötyä kansainvälistä uraa aloitteleville taiteilijoille.

 

Ota omat työkalut mukaan

Tänä vuonna Laitisella on ollut jo useita näyttelyitä ulkomailla, muun muassa Kiinassa, Belgiassa, Puolassa, Turkissa ja Uudessa Seelannissa. Yllätyksiinkin Laitinen on ulkomailla työskennellessään tottunut.

“Aina on jotain yllätystä tai ongelmaa.”

Hän kehottaa varautumaan ulkomaille lähtiessä siihen, ettei tavallisimpiakaan työkaluja välttämättä ole joka paikassa helposti löydettävissä.

“Jos menee ripustamaan, kannattaa olla omat työkalut mukana, varsinkin jos on jotain erityisempää”, Laitinen neuvoo.

Uransa merkittävimmäksi ja suurimmaksi kansainväliseksi hankkeeksi Laitinen nimeää vuoden 2013 Venetsian biennaalin Suomen paviljongin näyttelyn, joka johti lukuisiin uusiin kansainvälisiin yhteydenottoihin. Entä miten Laitisen työskentely on vuosien varrella muuttunut?

“Työskentely on muuttunut koko ajan kiireisemmäksi  ja enemmän tulee kieltäydyttyä projekteista. Pyrin keskittymään enemmän isompiin projekteihin.”

 

 


Teksti: Jenni Pekkarinen
Kuva: Laura Boxberg