HICP-kuraattori Marianne Mulvey: Ujous vaatii aina yleisön

Kuraattori Marianne Mulvey käsitteli 22. syyskuuta Framen toimistolla järjestetyssä Meet the Curator -keskustelutilaisuudessa ujouden ja häpeän ilmenemismuotoja sekä moninaista suhdetta esiintymiseen. Hänen puheenvuorossaan korostui ujouden käsitteen moninaisuus: se linkittyy eri näkökulmista muun muassa ihmisten seksuaalisuuteen ja nähdyksi tulemisen tunteeseen, sekä ilmenee myös eläinkunnan muilla lajeilla. Mulvey työskentelee syyskuun ajan Framen ja HIAPin yhteisessä Helsinki International Curatorial Programme -kuraattoriresidenssissä Suomenlinnassa.

 

HICP-residenssijaksonsa aikana Marianne Mulvey tutkii ujouden ja häpeän ilmenemismuotoja sekä näiden suhdetta performatiivisuuteen. Hän on kiinnostunut taiteilija Joceline Howen shy showing off -käsitteeseen liittyvistä teemoista, kuten häpeän, nolostumisen, vilpittömyyden ja aitouden käsitteistä liittyen erityisesti performanssiin ja esiintymiseen. Mulvey käsittelee teemoja myös performanssien ja työpajojen sarjassaan Shy show off.

Mulveyn mukaan ujous liittyy vahvasti nähdyksi tulemiseen. Hän lainaa filosofi, tutkija Jacqueline Rosen ajatusta siitä, että ujous ja häpeä vaativat aina yleisön: ”Häpeä vaatii yleisön…[se] ilmenee vain kun joku tietää, tai pelkää, tulleensa nähdyksi. Häpeä nojaa nähtäväksi altistumiseen.” Häpeän tunne taas on Mulveyn mukaan seurausta sosiaalisista säännöistä poikkeamisesta.

”Yksilöä, joka ei noudata yleisiä sääntöjä pidetään häpeilemättömänä. Häpeä on siis ilmiönä sosiaalinen, mutta häpeän tunnetta voi tuntea myös yksin, kun taas ujous on mahdollista vain seurassa,” hän analysoi.

 

Ujous on evoluution tulosta

Mulvey toi puheenvuorossaan esille Carol Queenin Exhibitionism for the Shy -teoksen ujouden käsitteen, jossa ujoutta pidetään esteenä seksuaalisuudelle. Teoksessa ujoille suositellaan itsensä esille laittamista keinona ujoudesta luopumiseen ja seksuaalisuuden vapautumiseen. Mulvey käsitteli myös itsensä esille asettamista komiikan keinoin. ”Itsensä naurun alaiseksi asettamalla ujotkin ihmiset voivat olla esillä, koska heillä on kontrolli tilanteesta ja koomisuus on heidän valintansa”, hän arvioi. Esimerkkinä hän käytti burleski-taiteilijoita, jotka tuovat itseään esille omilla ehdoillaan koomillisesti.

Keskustelussa Mulvey tarkasteli ujoutta myös evoluution näkökulmasta, sillä ujoutta esiintyy myös useilla muilla eläinlajeilla. Joe Moranin Shrinking Violets: A Field Guide to Shyness –teoksessa ujoutta käsitellään lajeille välttämättömänä ominaisuutena – ujot yksilöt harvemmin asettavat itseään vaaralle alttiiksi toisin kuin rohkeammat yksilöt. ”Useimmissa eläinlajeissa löytyykin aina sekä ujoja ja rohkeita yksilöitä, joilla on lajin selviytymisen kannalta erilaiset tehtävät. Rohkeat yksilöt vaarantavat itsensä tullessaan nähdyiksi, kun taas ujot yksilöt piiloutuvat”, Mulvey kuvaili.

 

Ujous ei ole yksiselitteistä

Marianne Mulvey on tarkastellut esiintyjiä, jotka unohtavat ujoutensa esiintyessään, koska antautuvat hetkeen. Hän näkeekin yhteyden ujouden ja vilpittömyyden välillä. Ujojen ihmisten esiintymisessä katsojaa liikuttaa heidän haavoittuvaisuutensa sekä hetkeen heittäytyminen. Tämä tekee esityksestä vilpittömän. Mulvey korosti, etteivät ihmiset ole yksiselitteisesti ujoja tai rohkeita, vaan tilanne ja konteksti vaikuttaa siihen, kuinka ujoksi tai rohkeaksi he itsensä tuntevat. ”Haluaisin lisäksi tarkastella ujoutta laajempana kulttuurisena ilmiönä, johon vaikuttavat vallitsevan kulttuurin sosiaalisten sääntöjen lisäksi sukupuoli.”

 

 

Marianne Mulvey on Lontoossa työskentelevä kuraattori ja kirjoittaja. Vuosina 2009 – 2016 hän työskenteli Tate Modernissa yleisötyön kuraattorina tuottaen keskustelutilaisuuksia, symposiumeja, videonäytöksiä, kursseja, työpajoja sekä poikkitieteellisiä tapahtumia. Yksi näistä oli 2012 Tate Modernissa järjestetty Late at Tate Britain ja The Tanks: Fifteen Weeks of Art in Action, jossa osallistujat tutustuivat performatiivisuuteen nykytaiteilijoiden johdolla. Mulvey toimii Birminghamissa järjestettävän Fierce Festivalin hallituksen puheenjohtajana. Kuratoinnin ohella Mulvey myös kirjoittaa näyttelyarvosteluja ja performanssitaiteeseen liittyviä artikkeleita sekä luennoi kuratoinnista ja kriittisestä kirjoittamisesta Lontoossa ja ulkomailla. Hän tutkii väitöskirjassaan queer-tutkimuksen mahdollisuuksia yleisötyössä.


 

Teksti: Anna Pöppönen
Kuva: Rosa Kuosmanen