Ensiesiintyminen kotikaupungissa

Bita Razavi teki ensimmäisen yksityisnäyttelynsä kotikaupungissaan Teheranissa. Kaupungin kriittisen ja aktiivisen taideskenen vastaanotto jännitti taiteilijaa etukäteen.

”Sain Framen apurahan yksityisnäyttelyyn Lajevardi Foundationissa Teheranissa. Näyttelyn nimi oli Objects, as they act upon me, as I document them, ja se aukesi joulukuussa 2015. Otin näyttelyn nimen Mo Bottomleyn tekstistä, jonka hän kirjoitti nähtyään teoksiani Britanniassa keväällä 2015. Hän näkee teokseni Bruno Latourin väittämän valossa: sen mukaan objekteja ja systeemejä täytyy tutkia, jotta ymmärretään miten ne käyttävät valtaa yksilöihin.

Näyttelyssä oli neljä aikaisempaa työtäni viimeisen viiden vuoden ajalta sekä kaksi uutta valokuvasarjaa, jotka ovat vielä kesken. Uusi projektini käsittelee pakolaiskriisin myötä kasvanutta ulkomaalaiskammoa Itä-Euroopassa. Analysoin siinä, miten ksenofobinen nationalismi on yhteydessä kansallisiin traumoihin. Kuvaamalla hylättyjä taloja entisissä neuvostomaissa kysyn, miksi nämä maat ovat unohtaneet että myös monet heidän omista kansalaisistaan ovat olleet pakolaisia.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näyttelyssäni oli esillä keskeneräisiä töitä. Olin tosi iloinen niistä saamastani palautteesta, sillä se auttaa minua teosten eteenpäin työstämisessä.

Lajevardi on säätiö, jolla on oma taidekokoelma, julkaisu sekä näyttely- ja tapahtumatila. Kyseessä ei ole galleria vaan Lajevardissa on tavallisesti esillä heidän oma kokoelmansa sekä vuosittain neljä yhden kauden mittaista temaattista näyttelyä.

Teheranissa on kriittisin näkemäni taideskene. Ihmiset todella viettävät aikaansa näyttelyissä ja näkevät vaivaa tulkitakseen teoksia. Yleisöä ei voi huijata millään hienolta kuulostavilta tyhjillä konsepteilla, joilla on vähän tekemistä itse teosten kanssa.

Jännitin etukäteen näyttelyn pitämisestä Teheranissa, ja käytin jokaikisen näyttelyyn tulleen elementin miettimiseen paljon enemmän aikaa kuin tavallisesti. Olin hyvin helpottunut, kun näyttely otettiin hyvin vastaan.

Teosten valmistaminen oli pitkä ja uuvuttava prosessi, sillä tajusin että joidenkin teosten uudelleen valmistaminen tulisi halvemmaksi kuin alkuperäisten teosten kuljettaminen Suomesta. Niinpä tuotin kaksi teosta kaupungissa, josta minulla ei ole käsitystä miten asiat siellä toimivat. Mäntän kuvataideviikkojen jälkeen tämä oli kaikkein epäorganisoiduin ja stressaavin näyttely, joka minulla on ollut mitä tulee valmisteluihin ja ripustusprosessiin.

Tutustuin näyttelyn avulla moniin ihmisiin, samoin kuin moni tutustui minuun. Nimeni ei ole kovin tuttu etenkään nuoren taiteilijasukupolven keskuudessa. Näyttelyni noteerattiin Tandis-taidelehdessä sekä eräässä naistenlehdessä ja muutamassa pienemmässä lehdessä. Bita’s Dowry -teoksestani näytettiin pätkä myös kansallisella tv-kanavalla.”

Teksti: Heljä Franssila

Bita Razavia haastateltiin helmikuussa 2016.