Framen uusi hallitus esittäytyy

Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi huhtikuussa Framelle uuden hallituksen kolmevuotiskaudeksi 2015–2018. Hallitus aloitti toimintansa toden teolla elokuun lopulla, jolloin hallituksen jäsenet kokoontuivat perehtymään Framen toimintaan ja suunnittelemaan tulevaa Suomenlinnaan.

Hallituksen puheenjohtaja on kuvataiteilija, kuvataiteen tohtori Jan Kaila. Muut jäsenet ovat toiminnanjohtaja Hannamaria Anttila, johtaja Jan Förster, kokoelmaintendentti Henna Paunu, intendentti Anna-Kaisa Rastenberger, taiteilija, kuvataiteen tohtori Jyrki Siukonen ja koulutuspäällikkö Tomas Träskman.

Kysyimme tuoreilta hallituksen jäseniltä kaksi kysymystä:

1. Esittele itsesi.

2. Miksi suomalaisen nykytaiteen aseman vahvistaminen Suomessa ja ulkomailla on mielestäsi tärkeää?

Hanna Maria Anttila

1. Koulutukseltani olen taiteilija ja tuottaja. Olen opiskellut Helsingissä, Lontoossa ja New Yorkissa. Työskentelen tällä hetkellä AV-arkin eli suomalaisen mediataiteen levityskeskuksen toiminnanjohtajana. Kiinnostukseni kohteita ja erikoisosaamiseni alueita ovat muun muassa nykytaide, mediataite, tietokantojen ja verkkopalveluiden sekä uusien palvelumuotojen kehittäminen kulttuurialalla. Haluan rakentaa horisontaalisia verkostoja, lisätä avointa tiedonjakoa sekä parantaa taiteilijoiden toimintaedellytyksiä.

2. Aika harvoja kansainvälisellä kentällä toimivia ammattilaisia kiinnostaa juuri tietystä maasta tuleva taide. Nykytaide, samoin kuin tiede, tunnistaa harvoin valtioiden rajoja tai toimii ainoastaan jonkun tietyn maan sääntöjen mukaisesti. Suomalaiset taiteilijat ovat osa nykytaiteen kansainvälistä kenttää.

Kuvataiteilijat elävät usein toimeentulon rajoilla. Taiteilijoiden ja taiteen liikkuvuuden sekä verkostoitumisen edistäminen parantavat taiteilijoiden ansaintalogiikkaa ja tulonmuodostusta. Paremmat tulot takaavat paremmat työskentelyedellytykset.

Taiteeseen voidaan liittää monia välineellisiä arvoja – viime vuosina on puhuttu nykytaiteesta esimerkiksi hyvinvoinnin edistäjänä tai maabrändin kehittäjänä. Edellämainitut ovat tietysti myös tärkeitä asioita, mutta minä haluan nähdä asian myös laajemmassa kehyksessä. Professorini Lauri Anttila sanoi joskus luennolla, että taiteilijat ja nykytaide ovat yhteiskunnan lämpömittareita. Tässä olen Laurin kanssa samaa mieltä. Nykytaiteen aseman vahvistaminen on pohjimmiltaan kansainvälistymisen, ajatustenvaihdon ja sananvapauden vahvistamista.

Jan Kaila

1. Toimin paitsi Framen hallituksen puheenjohtajana, myös Ruotsin tiedeakatemian taiteellisen tutkimuksen neuvonantajana sekä vanhempana tutkijana ja taiteilijana Taideyliopistossa Helsingissä.

Nykytaiteessa minua kiinnostavat erityisesti sellaiset dokumentaariset projektit, joissa reagoidaan Euroopan ja Suomenkin nopeasti muuttuvaan poliittiseen tilanteeseen. Ympäröivä maailma on viimeisten vuosina aikana siinä määrin radikalisoitunut, että elämme (taas kerran) valtavan hämmennyksen keskellä. Odotan kiinnostuneena, minkälaisia vaikutuksia tällä on nykytaiteeseen.

Samalla seuraan mielenkiinnolla myös maalaustaidetta: kuvia, joiden lähtökohdat usein ovat muualla kuin todellisuuden tallentamisessa valokuvan tai liikkuvan kuvan keinoin. Maalaamalla ja muutenkin käsin tehdään edelleen kuvia, jotka parhaimmillaan ikään kuin ylittävät sen estetiikan, mihin apparaattien teknologialla päästään.

2. Suomalaisen nykytaiteen aseman tukemisen ja vahvistamisen tulee olla osa suomalaista kulttuuripolitiikkaa. Aihe on laaja, mutta lyhyesti summattuna sanoisin: jos nykytaidetta ei tuettaisi ja jos taiteen rahoitus ja näkyvyys olisivat kokonaan ns. markkinoiden ohjailtavissa, katoaisi moni kriittinen ääni näkyvistä.

Sivistysvaltion tulee tukea kulttuuria, joka ei ole riippuvaista pelkästään katsojaluvuista tai myynnistä. Jos mennään Framen käytännön toimintaan, on mielestäni tärkeätä, että Frame toimii joustavasti ja monipuolisesti. Framen ei pidä lukittautua ennalta päätettyyn rahoituspolitiikkaan, jossa esimerkiksi linjattaisiin, että tuetaan vain suuria, kansainvälisiä läpimurtoja mahdollistavia hankkeita tai että rahaa tulee jakaa aina mahdollisimman monelle ja kullekin vähän. Samalla kun tuhat euroa saattaa hyödyttää yksitäistä taiteilijaa dramaattisesti, tarvitaan laajoja ja kalliitakin suomalaisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomen rajojen ulkopuolella.

Suomalaisten taiteilijoiden suhde kansainvälisyyteen on muuttunut nopeasti. Kun esimerkiksi näyttelyn pito maamme rajojen ulkopuolella oli joitakin vuosikymmeniä sitten lähes kuriositeetti, on se nykyään monelle yhtä luontevaa kuin kotimainen toiminta.

Jan Förster

1. Toimin johtajana Helsingin Taidehallissa. Nykytaide on ollut Taidehallin keskiössä sen perustamisesta lähtien. Nykytaiteessa kiinnostavinta on ajankohtaisuus ja suodattamattomuus – se tapahtuu nyt.

2. Voimme vahvistaa suomalaisen nykytaiteen asemaa vain välillisesti. Suomessa toimii erittäin lahjakkaita ja osaavia kuraattoreita ja kuvataiteilijoita, joiden näkyvyyttä ja kansainvälisiä yhteyksiä Frame voi parantaa. Haasteena on lisätä Suomessa toimivien taiteilijoiden ja kuraattorien tunnettuutta ja hivuttaa heitä nykytaidemaailman kartan reunalehdiltä sen keskiaukeamalle, ansaitsemalleen paikalle.

Henna Paunu

1. Työskentelen kokoelmaintendenttinä EMMA – Espoon modernin taiteen museossa. Vastaan kokoelmatoiminnasta ja julkisen taiteen hankkeista. Työskentelen paljon yhteistyössä taiteilijoiden kanssa esimerkiksi tilaustöiden parissa. Taiteen sisällöt itsessään innostavat, tuottavat kokemuksia ja herättävät ajatuksia, mutta tärkeää on myös tiedostaa vastaanottajien ja erilaisten taideyleisöjen kokemuksia.

2. Suomalainen nykytaide on korkeatasoista ja mielenkiintoista ja ansaitsee tulla laajemmin tunnetuksi meillä ja muualla. Taiteen kautta voidaan kommunikoida ja tuoda esiin erilaisia olemisen tasoja tavoilla, joka ei ole muuten mahdollista.

Anna-Kaisa Rastenberger

1. Työskentelen Suomen valokuvataiteenmuseossa intendenttinä eli mm. suunnittelen ja teen näyttelyitä, kirjoitan tekstejä, luennoin ja hoidan kansainvälisiä hankkeita ja kontakteja. Innostun valokuvien monista käytöistä. Minua kiinnostaa valokuvan demokraattinen ja näennäisdemokraattinen luonne sekä tietysti valokuvataide osana nykytaidetta.

Väittelin tohtoriksi viime keväänä suomalaisen valokuvataiteen kansainvälistymiseen liittyvästä aiheesta. Olen työskennellyt myös nykytaiteen parissa, ja pidän sen yhteiskunnallisesta terävänäköisyydestä sekä sen tarjoamista haasteista älylle ja tunteille.

2. Suomalainen nykytaide on osa kansainvälistä nykytaidetta. Tätä luontevaa osallisuutta ja vastavuoroisuutta pitää vahvistaa kaikin keinoin. Se on minulle periaatteellista. Asioiden ja ihmisten ymmärtäminen lähtee kohtaamisesta ja kommunikaatiosta, ei ennakkoluuloista tai omissa liemissä lillimisestä. Kansainvälisen taidemaailman rakenteiden tunteminen helpottaa toimintaa.

Jyrki Siukonen

1. Olen kuvataiteilija ja tehnyt tätä työtä ammatikseni yli kolmekymmentä vuotta. Parhaillaan työskentelen valtion 5-vuotisella apurahalla. Teen myös aktiivisesti tutkimusta, ja olen viime vuosina kirjoittanut sekä taiteen tekemisen filosofiasta että avantgarden historiasta. Nykytaiteessa minua kiehtoo monikerroksinen vuoropuhelu nykyhetken ja historian kanssa.

2. Nykytaide on monin tavoin haastavaa eikä sillä ole enää samaa yhteiskunnallista ja kansallista statusta kuin joskus aiemmin. Toisaalta elämme nyt tilanteessa, jolloin suomalaiset taiteilijat ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen ovat oikeasti mukana kansainvälisen taiteen kentällä. Molemmista syistä nykytaiteemme ansaitsee enemmän näkyvyyttä.

Tomas Träskman

1. Työskentelen koulutuspäällikkönä Ammattikorkeakoulu Arcadan kulttuurin ja viestinnän yksikössä. Työskentelen koulutuksen, opetuksen ja tutkimuksen välimaastossa. Tutkin älykkäitä kaupunkeja ja vaihtoehtoisia talouksia kuten jakamis- ja solidaarisuustaloutta.
2. Nykytaiteessa minua kiinnostaa sen laaja-alaisuus. Kaikkein haastavin ja kiinnostavin visuaalinen taide ottaa vaikutteita monista lähteistä, koulukunnista ja taidemuodoista, ja kansainvälisyys on sen lähtökohta usein heti alusta alkaen – tulevathan vaikutteet monenlaisista maailmoista: kaukaisista ja läheisistä, nykyisistä ja tulevista.

 

Kuvassa uusi hallitus matkalla Suomenlinnaan: Henna Paunu (vas.), Anna-Kaisa Rastenberger, Jan Förster, Jyrki Sihvonen, Tomas Träskman, Hanna Maria Anttila ja Jan Kaila.